Viikko on vierinyt ohi yllättävän nopeasti. Arki-iltaisin on ollut koko ajan jotakin tekemistä. Maanantaina ja tiistaina oli italian kurssi ja yogapilates, keskiviikkona menin tutustumaan yhteen Banda Arcobalenoon ja tiedustelemaan, josko voisin soittaa siellä. Ihmiset siellä olivat ihan super mukavia! Olivat oikein innoissaan uudesta suomalais vahvistuksesta ja kun johtaja esitteli mut niin kaikki alkoivat taputtaa ja hurrata italialaiseen tapaan. Orkesteri on pienempi kuin Rauman A-orkesteri ja soittajia siellä on n.15-vuotiaista aina eläkeläisiin :D Harkkojen jälkeen takahuoneeseen oli laitettu sipsejä ja muita suolaisia herkkuja sekä juotavaa. Luulin, että kyseessä oli joku juhla tai kenties kauden ensimmäiset harjoitukset, mutta kuulemma näin tehdään joka harjoitusten jälkeen :) Takahuone oli muutenkin kotoisa sohvineen ja takkatulineen.
Perjantaina ulkoilin tavalliseen tapaan luokan kanssa.
Launtaina sai nukkua pitkään. Tosin Boomin aikainen tekstiviesti sain minut heräämään hetkeksi. Onko se kenties thaimaalaisten elämäntyö herättää suomalaiset aikaisin viikonloppuna? ;D Myöhemmin menin Donatellan kanssa Triesten kauppakeskukseen Torri d'Europaan, jossa metsästin itselleni kunnon lämmintä talvitakkia. Aikasemmin ostamani takit olivat perheen mielestä liian ohuita ja lyhyitä Triesten talvisiin viimoihin. No nyt mukaani tarttui pitkä, paksu toppatakki, jollaista en omista edes Suomen -25 asteessa. Jossei sillä pärjää täällä niin johan on kumma. Pakkasta kun ei tänne kerry kuin vain noin 5 astetta.
Illalla pakkasin jälleen yöpymis kamppeeni ja suunnistin Boomin luokse samaan tapaan kuin tasan viikko sitten. Tällä kertaa tarkoituksenamme oli lähteä Venetsiaan viettämään upeaa ja kohtuullisen lämmintä sunnuntai päivää. Illalla söimme hyvin ja juttelimme paljon Thaimaasta. Tiesimme paljon samoja ravintoloita ja paikkoja Hua Hinin kaupungissa. En malta odottaa, että pääsen vaihtoni jälkeen taas käymään Thaimaassa ja tapaan Boomin uudestaan.
Sunnuntai aamuna heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme napata junan Venetsiaan. Päästyämme asemalle saimme iloisen italialaisen yllätyksen: Junat olivat lakossa. Emme siis päässeet minnekään. Hyvin tyypillistä. Venetsian sijaan jouduimme tyytymään pitkään kävelyyn Boomin host äsidin Marinan kanssa. Kävelimme aina heidän taloltaan Val Rosandalle asti. Val Rosanda on Triestessä sijatseva vuorten välinen laakso, jonka keskellä virtaa joki. Yritin ottaa siitä kuvan, mutta pienen sumun ja huonon kamerani takia kuvista ei tullut kummoisia. Kävelimme n. 4 tuntia ja söimme eväitä. Matkaa tuli taitettua yhteensä n. 20 kilometriä. Tämän vuoden aikana tulee kyllä käveltyä paljon. Päivän aikana minulla oli runsaasti aikaa jutella Marinan ja Boomin kanssa. Otin esille myös ongelmani host perheessäni ja Marina oli erittäin hämmästynyt ja huolestunut siitä, että perheessäni tupakoidaan sisällä.
Val Rosanda
Ja kun en niitä hyviä kuvia saanut, niin hiukan muokkasin sitten tätä. Maisemat muistuttavat aika lailla viime kävelyn kuvia.
Aloitin kouluviikkoni leppoisasti. Jäin kotiin maanantaiksi sillä varjolla, että minun täytyy opiskella italian kirjallisuutta koulua varten, mikä olikin ihan totta. Lisäksi "ihana" historian opettajani antoi taas uuden tehtävän. Tosin en jaksa millään opiskella italialaisten runoilijoiden elämää italiaksi. Se on vielä hiemaisen haastavaa. Muutenkaan en jaksa välittää koulunkäynnistäni täällä, koksa joudun joka tapauksessa kertaamaan vuoteni Suomessa.
Lopuksi laitan vielä kuvan suklaakamerastani, jonka söin suklaanhimossani ;D Nyt se on enää vain muisto...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti