Kunnollista koulunkäyntiä

Lyhyt kuvaus koulupäivistäni: tylsiä. Tunnilla ehtii ajattelemaan paljon kaikkea muuta, jopa piirtelemään ja kirjoittamaan laulunsanoja (varsinkin siis suomalaisia, joita kukaan muu ei ymmärrä. Scandinavian Music Croup, Johanna Kurkela ja paljon sekalaisia artisteja, joiden kappaleet soivat päässä). Opettajien puheeseen on mahdotonta keskittyä. Edes Carlos ei saa opetuksesta selvää.

Matikka on outoa. Numeroita ja laskimia ei käytetä melkein ollenkaan. Vain sen (sin), cos ja tg (tan) pyörivät taululla kaikissa mahdollisissa muodoissa.

Fysiikka on suhteellisen sekavaa myös. Tunneilla käytäville esimerkeille ei anneta arvoja, joten opetus keskittyy vain teorioihin ja kaavoihin niinkuin matikassakin.

Latinasta en ymmärrä sanaakaan, mutta tiedän, että noin 5 lauseisen tekstin kääntämiseen menee melkein koko kaksoistunti. Kuuntelen tunnilla aina salaa musiikkia piilottaen kuulokkeen hiusten taakse -> Carlos  on kateellinen pitkille hiuksilleni ;D

Italian kirjallisuudessa käydään läpi italialaisia kirjailijoita. Heidän elämäänsä ja teoksiaan tarkastellaan suurennuslasin läpi ja jokainen lause analysoidaan.

Historiassa  käymme tällä hetkellä englannin sisällissotaa läpi.

Filosofiasta en ole ollenkaan perillä.

Liikunnassa juoksimme Cooperin testin ja sen jälkeen olemme tehneet vain yksinkertaisia jumppaliikkeitä ja venytelleet. Kuulemma liikuntatunteja ei koskaan pidetä muualla kuin liikuntasalissa. Ei uintia, luistelua, suunnistusta yms.

Kemiasta en ymmärrä mitään edes Suomessa, mutta jotakin moolimassoja me taidamme laskea.

Englannissa olemme koko ajan käyneet vain Shakespearen näytelmiä läpi. Romeo ja Juliet, Venetsian kauppias, Hamlet ja Machbet. Niitä analysoidaan englanniksi.

Kuvataide historiassa käydään kirkkojen pohjapiirrustuksia ja rakenteita läpi. Meidän täytyy mm. piirtää halkileikkauksia, pohjapiirrustuksi ja pylväitä.

Sunnuntai kävelyt

Viikko on vierinyt ohi yllättävän nopeasti. Arki-iltaisin on ollut koko ajan jotakin tekemistä. Maanantaina ja tiistaina oli italian kurssi ja yogapilates, keskiviikkona menin tutustumaan yhteen Banda Arcobalenoon ja tiedustelemaan, josko voisin soittaa siellä. Ihmiset siellä olivat ihan super mukavia! Olivat oikein innoissaan uudesta suomalais vahvistuksesta ja kun johtaja esitteli mut niin kaikki alkoivat taputtaa ja hurrata italialaiseen tapaan. Orkesteri on pienempi kuin Rauman A-orkesteri ja soittajia siellä on n.15-vuotiaista aina eläkeläisiin :D Harkkojen jälkeen takahuoneeseen oli laitettu sipsejä ja muita suolaisia herkkuja sekä juotavaa. Luulin, että kyseessä oli joku juhla tai kenties kauden ensimmäiset harjoitukset, mutta kuulemma näin tehdään joka harjoitusten jälkeen :) Takahuone oli muutenkin kotoisa sohvineen ja takkatulineen. 

Perjantaina ulkoilin tavalliseen tapaan luokan kanssa.

Launtaina sai nukkua pitkään. Tosin Boomin aikainen tekstiviesti sain minut heräämään hetkeksi. Onko se kenties thaimaalaisten elämäntyö herättää suomalaiset aikaisin viikonloppuna? ;D Myöhemmin menin Donatellan kanssa Triesten kauppakeskukseen Torri d'Europaan, jossa metsästin itselleni kunnon lämmintä talvitakkia. Aikasemmin ostamani takit olivat perheen mielestä liian ohuita ja lyhyitä Triesten talvisiin viimoihin. No nyt mukaani tarttui pitkä, paksu toppatakki, jollaista en omista edes Suomen -25 asteessa. Jossei sillä pärjää täällä niin johan on kumma. Pakkasta kun ei tänne kerry kuin vain noin 5 astetta. 

Illalla pakkasin jälleen yöpymis kamppeeni ja suunnistin Boomin luokse samaan tapaan kuin tasan viikko sitten. Tällä kertaa tarkoituksenamme oli lähteä Venetsiaan viettämään upeaa ja kohtuullisen lämmintä sunnuntai päivää. Illalla söimme hyvin ja juttelimme paljon Thaimaasta. Tiesimme paljon samoja ravintoloita ja paikkoja Hua Hinin kaupungissa. En malta odottaa, että pääsen vaihtoni jälkeen taas käymään Thaimaassa ja tapaan Boomin uudestaan. 

Sunnuntai aamuna heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme napata junan Venetsiaan. Päästyämme asemalle saimme iloisen italialaisen yllätyksen: Junat olivat lakossa. Emme siis päässeet minnekään. Hyvin tyypillistä. Venetsian sijaan jouduimme tyytymään pitkään kävelyyn Boomin host äsidin Marinan kanssa. Kävelimme aina heidän taloltaan Val Rosandalle asti. Val Rosanda on Triestessä sijatseva vuorten välinen laakso, jonka keskellä virtaa joki. Yritin ottaa siitä kuvan, mutta pienen sumun ja huonon kamerani takia kuvista ei tullut kummoisia. Kävelimme n. 4 tuntia ja söimme eväitä. Matkaa tuli taitettua yhteensä n. 20 kilometriä. Tämän vuoden aikana tulee kyllä käveltyä paljon. Päivän aikana minulla oli runsaasti aikaa jutella Marinan ja Boomin kanssa. Otin esille myös ongelmani host perheessäni ja Marina oli erittäin hämmästynyt ja huolestunut siitä, että perheessäni tupakoidaan sisällä. 

Val Rosanda

Ja kun en niitä hyviä kuvia saanut, niin hiukan muokkasin sitten tätä. Maisemat muistuttavat aika lailla viime kävelyn kuvia. 

Aloitin kouluviikkoni leppoisasti. Jäin kotiin maanantaiksi sillä varjolla, että minun täytyy opiskella italian kirjallisuutta koulua varten, mikä olikin ihan totta. Lisäksi "ihana" historian opettajani antoi taas uuden tehtävän. Tosin en jaksa millään opiskella italialaisten runoilijoiden elämää italiaksi. Se on vielä hiemaisen haastavaa. Muutenkaan en jaksa välittää  koulunkäynnistäni täällä, koksa joudun joka tapauksessa kertaamaan vuoteni Suomessa. 

Lopuksi laitan vielä kuvan suklaakamerastani, jonka söin suklaanhimossani ;D Nyt se on enää vain muisto...

Yökyläilyä

Tajusin juuri, etten osaa kirjoittaa tänne kovin pitkiä viestejä. Tosin: Lyhyestä virsi kaunis.

Viime viikonlopun vietin Boomin ja tämän host perheen luona. Boom lähetti launataina viestin, jossa hän yksinkertaisesti ilmoitti, että haluaa mut sinne tänään yöksi. Näin tein. Oli kivaa päästä välillä muualle viettämään aikaa.
Boomin koti on paljon viihtyisämpi kuin mun. Siinä on kolme kerrosta ja kiva piha, jossa on kiviuuni. Perhe on mielettömän mukava. Äiti laittaa todella hyvää ruokaa ja tekee kaiken aivan alusta asti itse. Leivoimme pizzaa ja teimme taikinan, mutta myös tomaattimurskan itse. Lopuksi pizzat paistettiin siinä pihan kiviuunissa.
Perheen isä ei puhu tai ymmärrä sanaakaan englantia, mutta kielitaitoni on jo riittävä pienimuotoisen keskustelun muodostamiseen ja kysymyksiin vastaamiseen. Todella mukava hänkin. Boomin sisko Margherita puhuu hyvää englantia, koska hän vietti viime vuotensa vaihto-oppilaana Australiassa. Boomilla on myös host veli, mutta tällä hetkellä hän työskentelee Malesiassa. Tapasin myös host isovanhemmat. Oih! Aivan ihania vanhuksia. Eivät puhuneet myöskään englantia, mutta heille oli hirveän helppo puhua. Mielettömän herttaisia ihmisiä. Olivat kovin kiinnostuneet Suomesta ja ajastani Italiassa. Joimme siellä kahvit ja juttelimme kauan. Kun olimme lähdössä, host mummu huomasi, että takistani oli irronnut nappi. Siltä istumalta hän ompeli sen takaisin paikoilleen. Itselläni ei ole host isovanhempia, mutta sain Boomilta luvan lainata heitä :D Kaipaan omia isovanhempiani Suomessa.
Sunnuntaina heräsin liian aikasin, koska Boom on aamuvirkku. Todella aikainen sellainen. Itse en olisi ikinä saanut itseäni ylös sunnuntai aamuna kello 7.30! Lähdimme koko porukalla kävelylle Triesten korkeimmille kohdille eli "vuoristoon". Otimme kaupungista pienen raitiovaunun "Tramin", joka kuljetti meidät ylös asti. Päivä oli aurinkoinen, lämmin ja kaikin puolin mahtava. Ylhäältä näki hienosti kaupungin ja meren. Täällä on oikeastaan vasta nyt ruska-aika ja pensaat ja puut olivat lämpimissä väreissä.

Tie, jota kävelimme n. 3 kilometriä.

Trieste

Tram :)

Uusi viikko lähti käyntiin väsyneesti. Aamuisin ei jaksaisi nousta ylös ja kesken päivää on pakko ottaa päikkärit. Eilen nukuin pommiin ja myöhästyin italian tunnilta (osittain tahallisesti, koska olin niin väsynyt). Kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa YogaPilatesta ja tänään on paikat olleet hellänä. Tosin se oli ihan kivaa ja menen varmaan uudestaankin.

Tällä viikolla on edessä AFS:n valintakokeet vaihtoon haluaville nuorille ja itsekin menen paikan päälle luultavasti kertomaan jotakin kokemuksistani. 

Huijareita!

Eilen olin Valerian ja hänen luokkakaverinsa kanssa katsomassa uusimman Twilight -saagan elokuvan Breaking Dawnin. Onneksi olin lukenut kirjan pari vuotta sitten, sillä kaikki elokuvat ovat dubattuja. Mutta siitäkin huolimatta ymmärsin aika paljon :D Kesken elokuvaa tuli taaskin tauko. Täällä oltiin ihan hämmästyneitä kun kerroin, ettei Suomessa leffaa keskeytetä tauolla. Lippu elokuviin maksoi 5 euroa, mikä on noin puolet halvempi. Myöhemmin "ilmaisella" bussilla kotiin. Näin helppoa se on Italiassa.
Koulussa oli eilen liikuntaa eikä mitä tahansa liikuntaa, vaan ihana Cooperin testi... Juoksin sitten sen liikunta salin ympäri niin monta kertaa että en voinu pysyä laskuissa. Oisko ollu joku 33 kertaa. Mutta en ole ollenkaan varma. Ei se testi täällä oikeastaan testaa yhtään mitään, sillä toiset oppilaat laskevat juoksijoiden kierrokset. Luokkakaverit ovat jo ennen testiä sopineet, että laskija lisää tulokseen muutaman kierroksen lisää. Mulle ei tosin kukaan lisännyt kierroksia, koska en edes älynnyt sellaista pyytää. Liikunta tunneilla on muutenkin erilaista kuin Suomessa. Voit sanoa opettajalle voivasi huonosti ja sen kummempaa syytä ei opettaja kysy. Jokaisella liikunta tunnilla sivussa istuu vähintään viisi oppilasta. Tunnin jälkeen yksikään ei käy suihkussa. Vaatteet vaihdetaan ripeästi ja deodorantilla yritetään peittää mahdollinen hienhaju :S Näin helppoa se on Italiassa.

Oppilaat luntaavat ja huijaavat koulussa minkä kerkeävät. Matikan kokeessa lunttilappu piilotetaan laskimen koteloon, latinan testissä kirjoitetaan pulpettiin yms. Eilen luokassa oli rästikokeen tekijöitä. Muille pidettiin samassa luokassa normaalisti tuntia. Carlos oli luvannut kirjoittaa yhdelle pojalle lappuja tunnin aikana. Myöhemmin Carlos vain heitti laput pojan pulpetille. Ja jotten toistaisi itseäni: näin helppoa se on täällä Italiassa. 

Jouduin osallistumaan ensimmäistä kertaa suulliseen testiin. Kylläkin englannin tunnilla. Aiheena oli Hamlet, jota en ollut edes opiskellut. Oli se hieno tunne mennä opettajan eteen ja yrittää keksiä oikeita vastauksia ja selityksiä. Ainakin pääsin läpi ja numeroilla ei olekaan väliä.  

Pienen kylän tunnelmaa

Taas yksi viikko takana. Sää on vaihdellut lämpimästä kylmään aina päivästä riippuen. Toisena päivänä ulkona pärjää hupparilla ja seuraavana tarvitaan talvitakkia. Koulurintamalta ei mitään kummenpia kuulumisia. Opettajat ovat käyneet vaatimimmiksi, joten töitä on hieman enemmän. Lisäksi käyn samaan aikaan kahta eri italian kurssia. Nekin aiheuttavat hieman lisää hommaa. 

Kävin myös ensimmäsitä kertaa fysioterapiassa ja olen vieläkin ihan kipeänä siitä. Ensi lauantaina uudestaan. Sitä ennen tosin aion etsiä itselleni uuden tyynyn.

Viikonloppu kului normaaliin tapaan. Perjantaina luokan kanssa kävimme kiinalaisessa syömässä ja lauantaina minulla ja Valerialla oli jälleen yhdet 18-vuotis synttärit. Nämä pidettiin yhden baarin yläkerrassa. Tarjoiluja oli paljon aina pastasta ja pizzasta kakkuun ja kuohuviiniin. Paikalla oli paljon paikallisia partiolaisia, jotka olivat kiinnostuneita suomalaisesta partiosta. He olivat myös hämmästyneitä, kun kerroin ettei minun tarvinnut käydä monella oppitunilla ennen Jamboreelle lähtemistä. Täällä se on kuulema pakollista. 

Sunnuntaina lähdin Donatellan ja hänen siskonsa kanssa Muggiaan, joka on pieni kylä Triesten kyljessä. Valeria jäi kotiin opiskelemaan ja Alession menemisistä en ole ikinä perillä. Kylässä oli romanttinen ja pieni. Talot olivat aivan kylkikyljessä ja kadut kapeita. Jos miettii stereotyyppistä pientä italialaista kylää, jossa ihmiset kuivattavat pyykkejään narulla kahden parvekkeen välissä, saa mieleensä juuri Muggian kaltaisen paikan. Ovetkin olivat niin pieniä, että jopa minä olsin joutunut kumartumaan mennäkseni niistä  sisälle. Viiniköynnöksiä kiipeili joka talon seinällä ja pienten kuistien pöydillä istui kissoja. Oikein idyllinen :D 

Tänään en mennyt kouluun, koska meidän luokalla oli jonku 4 tuntia kestävä luento liikenteestä jossakin toisessa koulussa. En tiennyt missä tuo koulu sijaitsee enkä uskonut ymmärtäväni luennosta paljoakaan, joten olisin vain tylsistynyt sen neljän tunnin aikana. Lisäksi tänään on vielä edessä italian kurssi ja AFS:n kokous, jossa keskustellaan 3 vaihtarista, jotka tulevat tänne Triesteen kolmeksi kuukauseksi. En edes tiedä, mistä päin he ovat kotoisin. Muistaakseni yksi tulee Uudesta-Seelannista. 

Olen etsinyt itselleni mahdollisia harrastuksia ja ainakin pilatesta olisi tarjolla parilla kuntosalilla. Ensimmäinen tuntikin on ilmainen. Lisäksi partiota voisi käydä kokeilemassa, mikäli se ei ole kielen kannalta liian vaikeaa. 

Makeaa mahan täydeltä

Olen oikein kiitollinen kaikista suklaista, joita vanhempani ja mm. mummuni lähettää minulle, mutta ongelma on, että ne tulee aina syötyä nopeasti. Sunnuntaina Triesten kanaalinrantaan oli pystytetty teltta, jonka sisällä eri suklaanvalmistajat esittelivät ja myivät tuotteitaan. Aamulla herätessäni en tiennyt meneväni sinne, joten söin pari riviä Fazerin sinistä. Lounaan jälkeen Valeria tarjosi koko perheelle suklaakonvehteja, jotka olivat aivan taivaallisen hyviä, mutta isoja. Myöhemmin päivällä menin kuin meninkin Boomin kanssa käymään tuohossa "suklaateltassa". Pöydät notkuivat kaiken kokoisista ja muotoisista suklaista aina valkoisesta tummaan. Jokainen valmistaja tarjosi maistiaisia. Lisäksi ostin suklaata ja join kuumaa suklaata. Eli ei siis mitään kaakaota vaan ihan täyteläistä ja paksua suklaata. Myös Donatella osti teltasta 100 grammaa appelsiinikarkkeja, jotka on kuorrutettu suklaalla. Tulihan niitäkin sitten muutama maistettua. Sen päivän jälkeen oli lievästi äklöttävä olo.

Viuluja, piippuja, avaimia, kameroita, lukkoja, pullonavaajia, vasaroita yms. Kaikki tehty suklaasta.

Ei noita suklaakenkiä raaskisi millään syödä :D

Koulussa opettajat alkavat olla hyvin vaativia. Minulta vaaditaan jo esseitä italiaksi, mutta se on ihan ok toisin kuin se, mitä historian/filosofian opettajani antoi tehtäväkseni. Koko meidän luokka inhoaa sitä naista. Hän käski minun tehdä esitelmän ITALIAKSI aiheesta Englannin ensimmäinen sisällissota ja mun pitää lukea se ääneen koko luokan edessä! Ei tule onnistumaan. Teen sen italiaksi ja suomeksi ja käsken sen opettajan lukemaan sen suomeksi koko luokan edessä. Harmi vaan ettei kukaan muu siellä ymmärrä suomea. 

Lähiaikoina olen jonkin verran katsonut elokuvia Valerian kanssa. Siinä on vain se ärsyttävä puoli, että vaikka elokuvan alkuperäinen kieli on englanti, Valeria laittaa italian kielen duppauksen ja englannin kielisen tekstin mua varten. Se kuulostaa niin paljon typerämmältä, mutta kaikki täällä tekee niin :( Koko mun perhe ajattelee että englannin kieli on mulle ihan helppoa. Kun sanoin, että menemme koulun kanssa katsomaan englannin kielistä näytelmää niin Donatella vain tokaisi että se on mulle todella helppo ymmärtää. Muutenkin mun luokkakaverit kyselee, että puhutaanko Suomessa englantia. 

Särkylääkkeitä Sloveniasta

Keskiviikko iltana kävimme jälleen ulkona luokkame kanssa. Päädyimme pizzeriaan, jossa katsottiin intensiivisinä jalkapalloa. Jopa tarjoilijat ja kokki vilkuilivat töittensä ohella tv-ruutua.
Illallisen jälkeen kävelimme piazza Borsalle, jossa koulujen oppilaat pitivät leiriään. Kaikki oli osa mielenosoitusta, joka on jatkunut Triesten kouluissa viikon. Aukiolle oli pystytetty telttoja ja musiikki soi. Ympärille oli levitettu banderolleja ja kylttejä. Ikävä kyllä silloin oli jo niin pimeää, ettei huonolla pokkarikamerallani saanut enää kunnon kuvia.

Luokkalaisiani kaikissa kuvissa. 

Torstai oli vapaapäivä lähes kaikille Triesteläisille, koska silloin vietettiin san Giuston päivää. San Giusto on kaupungin suojelupyhimys ja hänen päivänsä on kaupungissa pyhäpäivä. Päätimme nauttia tästä kouluttomasta päivästä vierailemalla Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa. Alakerran naapuritkin lähtivät kanssamme. Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme tyttöä. Nuorin vain kolme vuotta vanha.
Ajomatka ei kestäny kovinkaan kauaa. Rajalle vain n. 15 minuuttia, mutta kaupunkiin hieman enemmän. Slovenia ei ole kovin iso maa niinkuin ei ole sen pääkaupunkikaan. Sanoisin sen olevan vain Triesten kokoinen. Sää oli koleampi kuin Italiassa ja hanskat olisivat olleet mukavat. En tosin ottanu yksiäkään mukaan Suomesta, enkä ole vielä ostanut täältä sellaisia.
Kaupungissa oli paljon kauniita rakennuksia: muutamia kirkkoja ja linna hieman keskustan ulkopuolella. Emme tosin käyneet niissä. Kävelimme vain kaupungin katuja. Ljubljanan kirjasto tosin oli erittäin hieno rakennus ainakin ulkopuolelta.
Sloveniassa jotkin asiat ovat halvempia kuin Italiassa. Siksi perhe tankkaa ja ostaa esimerkiksi särkylääkkeensä siellä. Vaatteet eivät sen sijaan tuntuneet yhtään sen halvemmilta kuin muuallakaan. Maassa ei puhuta italiaa ja perheeni tiesi sen vallan mainosti. Siksi en käsitä, miksi heidän ja naapuri perheen piti joka paikassa puhua pelkkää italiaa. Kukaan ei ymmärtänyt ja heitä pyydettiin käyttämään englantia. Saattoi sieltä pyynnön jälkeen tullakin lause tai kaksi englanniksi, mutta sen jälkeen kieli vaihtui taas italiaksi. Italialaisilla on selvästi ongelmia englannin kielen kanssa. Jos perheen oli kysyttävä jotakin, kuten tietä postiin, niin minut laitettiin asialle. Olin ainut koko seurueesta, jonka englannilla pärjäisi ulkomailla.
Valerialle metsästettiin uutta talvitakkia ja tässä asiassa Donatellan sana oli painavin. Jos Valeria piti jostakin takista, mutta se ei ollut Donatellan mielestä hyvä, sitä ei ostettu. Mukaan tarttui takki, johon perheen äiti oli tyytyväinen. Valeria ei ehkä niinkään. Onneksi itselläni on kaikki valta tälläisiin asioihin :)

Pieni "puisto" keskustassa. Siellä kuvattiin juuri jotakin elokuvaa :D 

Musiikkitalo

Joki virtasi keskustan läpi.

Kirjaston edessä.

Me (miinus Alessio) ja naapuri perhe.

Silta, johon oli kiinnitetty lukkoja ikuisen rakkauden symboliksi. 

Ne särkylääkkeet, jotka ostimme Sloveniasta, tulivat heti tänään käyttöön. Aamulla herätessäni en voinut liikuttaa ollenkaan vasenta olkapäätäni. Se oli niin totaalisen jumissa ja kipeä. Jäin sängyn pohjalle koko päiväksi. Lääkäri kävi kotona katsomassa, mitä asialle voisi tehdä. Hän määräsi minulle jotakin lääkettä, mutta en saanut selville oikein että mitä se oli. Lisäksi sain toisenlaista särkylääkettä. Pian on aivan pakko löytää täältä fysioterapeutti, ettei tule liian montaa lepopäivää.

AFS:n Triveneto -leiri

Väsyneenä mutta onnellisena palasin AFS:n leiriltä, joka järjestettiin Trenton vuoristossa upeissa maisemissa. 4 päivää raikkaassa ilmassa teki hyvää niin sielulle kuin ruumiillekin. Oli hyvä hengittää puhdasta happea tupakan savun sijaan. Se teki ihollekin hyvää. Ainakaan ei tarvinnut mennä kouluun.
Meitä oli n. 50 leiriläistä. Kaikki Friuli Venetzia Giulian tai Veneton alueelta. Suomalaisia oli minun lisäkseni kaksi: Kaisa ja Johannes. Boomin kanssa otimme ensin junan Venetsiaan, josta jatkoimme matkaa bussilla, jolla koukkasimme mukaan muut. Toiset vaihtarit ja AFS:n vapaaehtoiset olivat kaikki aivan mahtavia tyyppejä. Aika kului nopeasti ja kun sunnuntaina piti lähteä niin olisin voinut jäädä vielä pariksi päiväksi.
Ohjelmaan kuului aktiviteettejä, joissa käytiin läpi mahdollisia ongelmia yms. Lisäksi opimme paljon uusia pelejä/leikkejä, söimme hyvin ja iltaisin järjestettiin diskoja ja muuta kivaa iltaohjelmaa. Lauantai iltana pidettiin "Talent show", johon pääasiassa osallistuttiin maittain, mutta Kaisa ja minä tanssittiin venäläisen tytön kanssa venäläistä kansantanssia. Emme ottaneet sitä kovinkaan tosisamme ja vain nauroimme koko asialle. Ihan hauskaa se loppujen lopuksi oli. Thaimaalaiset veti aika hienon tanssin, joka oli harjoiteltu kasaan todella lyhyessä ajassa.
Aamiaiseksi ja välipalaksi meillä oli leipiä, joiden välissä oli (yllätys, yllätys) Nutellaa. Lounaat ja päivälliset oli aika hyviä alkupaloineen kaikkineen. Paikka, jossa leiri pidettiin oli tavallaan kuin hotelli, mutta oikein hyvä tälläista tapahtumaa varten. Huoneet olivat erilaisia. Itse pääsin kahden hengen huoneeseen japanilaisen tytön kanssa. Nyt osaan kirjoittaa nimeni thaiksi, kiinaksi ja japaniksi ;D
 Vuoret olivat aivan vieressä ja luonto ympärillä. Syksy on oikeastaan vasta saapunut ja lehdet alkavat vasta nyt pudota puista. Se teki puiden peittämistä vuorista vielä kauniimpia.
Tutustuin leirin aikan tämän alueen vaihtareihin paremmin ja kutsuin Kaisankin piipahtamaan Triestessä joku päivä niin voin näyttää vähän kaupunkia. Itsekin lupasin käydä Kaisaa moikkaamassa. Kuulemma hänen perheensä on oikein mukava, joten voisin varmaan jäädä päiväksi tai pariksi.

Tässä Kaisan ompelema lippu. Se oli ainut mitä meillä oli, mutta se oli hieno :D

Kaisa ja Johannes

Suomi julisteen tekemistä. Onneksi Kaisalla oli kuvia mukana.

Vähän näkymiä leiripaikalta

"Hotelli" , jossa olimme. Ihan kiva paikka. 

Triveneton vaihtarit :D

Suomen edustus