Carnevale ja alppeilua

Phuuh.. En ole tännekään ehtinyt vähään aikaan kirjoittamaan, sillä viime viikolla oli karnevaalit ja heti perjantaina koulun jälkeen lähdin perheeni kanssa Sloveniaan.

Täällä (ja hyvin hyvin hyvin monissa muissakin maissa) vietetään karnevaaleja. Se ei ole kirkollinen juhla, mutta sitä juhlitaan juuri ennen paastonajan alkamista. Karneevaali perinne on jo hyvin vanha. Ihmiset tiesivätt 40 päiväisen paaston ajan lähestyvän. Tämä tiesi lihasta, alkoholin juomisesta ja hasukanpidosta pidättäytymistä. Näin ollen ihmiset päättivät muutamaa päivää ennen paastoamisen alkamista juhlia oikein kunolla. Päälle laittettiin naamiaisasut ja usein kasvoille naamio, jottei kukaan tuttu tunnistaisi juhlijaa. Eihän kukaan halunnut naapurin rouvan näkevän jos olit juopottelemassa ja juhlimassa. Tästä syntyi karnevaali perinne, jota juhlitaan yhä. 

Triestessä karnevaaleja juhlittiin lähinnä Muggiassa (pienessä kylässä). Karnevaaleistaistaan tunnetuin on kuitenkin Venetsia, joka on täpösen täynnä ihmisiä tähän aikaan vuodesta. Itse missasin lähes koko juhlimisen, koska lähdin perheeni kanssa Sloveniaan. Kävin Muggian juhlien avajaisissa Boomin kanssa ja pääsin hiukan jyvälle, mistä on kyse. 

Karnevaalien kuningas parvekeella. 

Maassa on hirveän paljon paperisilppua. Sitä heitellään ympäriinsä, mutta yritetään osua toisten kasvoille ;D Mikäköhän järki siinäkin piilee? 

Kettu ja nooh.. kai mua sit voi punahilkaks sanoa ;D 

Slovniaan lähdimme minä, äitini, isäni ja Giulia. Valentina jäi kotiin, koska hänen täytyi pelata koripalloa. Pakkasimme autoon niin paljon tavaraa, että näytti kun olisimme lähteneet vähintään kuukaudeksi matkalle. 

Slovenian puolella tapasimme tätini perheen ja heidän ystävä pariskunnan, sillä hekin tulivat kanssamme lomailemaan. Olimme tunnin myöhässä tapaamisesta, mikä ei ollut minulle yllätys. Host perheeni on AINA myöhässä ja paljon. Ajoimme noin pari tuntia ja saavuimme Alppien juurelle, pienelle paikkakunnalle nimeltä Kranjska Gora. Host tätini miehen serkulla on siellä talo, jonne me kaikki majoittauduimme.

Ensimmäisenä päivänä laskettelimme paljon. En ole koskaan aikasemmin lasketelut niin jyrkissä rinteissä tai niin hienoissa maisemissa. Sää oli hieno ja jopa liian lämmin laskettelulle. Kaikki olettivat, että olen porukan paras laskettelija ja että olen aloittanut jo 1 vuotiaana ja että laskettelen talvisin melkein joka päivä... ja tämähän siis ei pidä ollenkaan paikkaansa. Olin varmasti porukan huonoin lasketteija :D 

Toisena ja kolmantena päivänä lähdimme samoilemaan eli siis kävelemään vuorille. Siellä ne hienot maiseat vasta olivatkin. Paljon lunta, vuoria, jäätyneitä vesiputouksia yms. Kuvat kertovat varmaan paremmin. 

Jäätynyt vesiputous

Toi vesi oli niiiiin kirkasta ja puhtaan näköstä et teki mieli hypätä heti uimaan, vaikka tiesin ettei se kovin lämmintä voi olla ;D

Näytän niin tyhmältä pipo päässä... 

Toinen jäätynyt vesiputous

Host venhemmat

Laskettelua :)

Anteeksi kuvien paljous.

Myrskyn jälkeen on poutasää ;)

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!!! BUON SAN VALENTINO!!!

Puoliväli on nyt ohitettu. Viime torstaina olin viettäny vaihdostani tarkalleen puolet ja jokainen päivä on lähempänä lähtöä takaisin Suomeen. Aika käyttäytyy hassusti. Tuntuu kuin siitä olisi jo yli vuosi,  kun viimeisen kerran hyvästelin vanhempani lentokentällä, mutta sen sijaan joulu tuntuu melkein viime viikolta :D Nyt ollaan sentään jo helmikuun puolessa välissä. Noin 20 viikkoa jäljellä.

Täällä Italiassa ystävänpäivä ei suinkaan ole ystävien juhla. Oikeastaan se on vain rakastavaisten juhla. Vähän niinkuin se on USA:ssakin. Näin ollen sen juhliminen ei täällä kauheasti näy. Mitä nyt kaupoissa on esillä enemmän ystävänpäivä "rihkamaa". San Valentinon päivä toi tullessaan ihanan ilman tänne Triesteen. Tuuli on viimein loppunut! Kaksi viikkoa kestänyt Bora on nyt talttunut ainakin toistaiseksi ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Lämpöäkin on jopa 6-7 astetta. Torstaiksi on luvattu jopa 11 astetta, mutta se on toki vain ennuste.

Kohta viimeisinkin semester vaihtari lähtee takaisin kotiin, nimittäin Choo lentaa lauantaina Malesiaan. Sitä ennen hän haluaa vielä lintsata koulusta ja lähteä (yllätys, yllätys) Venetsiaan. Itselleni oma vapaa ei olisi ollenkaan huono asia, mutta en tiedä miten perheeni suhtautuu ehdotukseen. Choo toivoisi meidän menevän myös Triesten lentokentälle hyvästelemään, mutta sinne on pitkä matka, enkä usko bussien kulkevan sinne asti. Tosiaan... Toinen lähtee ja toinen tulee tilalle. Kolme viikkoa sitten Rotary -järjestön kautta Triesteen saapui uusi vaihtari, Eva Australiasta. Olen tavannut hänet vain kerran, mutta ehdin nähdä hänet vielä monta kertaa, vaikkei hän samassa koulussa olekaan.

Olen opettanut italialaiselle pikkusiskolleni suomea ja ihan hänen omasta tahdostaan. Hän haluaa minun pitävän läksyn kuulusteluja ja antavan kotiläksyjä. Lopuksi minun tulee tarkastaa ja arvostella ne. Olemme läpikäyneet jo kaikki perheenjäsenet, numerot ja muutaman peruslauseen kuten: "Minä olen Giulia", "Minä olen 9-vuotias". Hän väittää pitävänsä suomenkielestä enemmän kuin englannista :D Mikäs siinä.
Nyt mulla ei ole uusia kuvia, sillä olen ollut laiska kuvaaja.

Suolaista lunta?

Tuuli on ollut Triesten riesana koko viime viikon eikä sen loppumista näy. Osittain jo senkin vuoksi kaikki ovat pysytelleet mahdollisiman paljon kotosalla. Keskiviikkona tapasin koulumme toisen suomalaisen vaihtarin ja vein pussillisen ruisleipää. Mieluinen tuliainen kaikille ulkomaalisille suomalaisille :D 

Sunnuntai oli varsinainen "Bongaa Suomi -päivä". Menin host serkkuni kanssa Triesten ostoskeskukseen hieman kiertelemään ja löysin aina vahingossa paljon suomalaisia juttuja. Ensinnäkin ostoskeskuksen liukuportaat olivat suomalaisen KONEen valmistamat, toiseksi kirjakaupassa myytiin alkuperäisiä Muumi sarjakuvia! Ostin kaksi kirjaa. Hauskaa lukea muumeja italiaksi :) Kolmanneksi levykaupasta löytyi suomalainen animaatio Niko lentäjän poika ja viimeiseksi serkkuni vanhemat omistavat lähes kaikki Paasilinnan kirjat (italiaksi tietenkin). 

Menimme käymään Triesten rannalla ja siellä sijaitsevalla laiturilla, joka oli Boran nostattaman meriveden jäädyttämä. Se oli tosiaan saanut pienen valkoisen jää/lumi peitteen. Teki melkein mieli maistaa, että oliko se lumi suolaista ;D Laituri on ainut paikka Triestessä, josta voi löytää lunta ja jäätä. Ainakin näin toistaiseksi. Tuulta on jatkunut jo 9 päivää ja se on edelleen kova. Enkä nyt yhtään valehtele kun sanon, että Bora saattaa hyvinkin olla 36 m/s. 

Ihan kuin Suomessa otettu kuva, mutta meri on PALJON sinisempi täällä. 

Minä ja host serkkuni Caterina.

Arto Paasilinnaa italiaksi :D

Muumija italiaksi ;D 

Che bella, brutta cosa e si chiama NEVE

Hiukan vähemmän tekstiä, mutta enemmän kuvia...

Viikko sitten vanhin host siskoni lähti Intiaan. Sen kunniaksi hän piti pienet juhlat yliopisto ystävilleen ja tietty minäkin sain olla mukana. Francesca tosiaan viettää noin puolitoista kuukautta Pohjois-Intiassa tekien vapaaehtoistyötä. Ehdin siis nähdä häntä vielä paljon ennen kuin lähden takaisin Suomeen. Illan teemana oli Intia ja meillä oli mm. intilaista musiikkia.

Michael toi Italian lippunsa, johon me kirjoitimme terveisemme. Se on oikeastaan välttämätön vaihtarien perinne maasta riippumatta.

Francesca, Michael ja Valentina

Lauantai aamuna koitti se surullinen tosiasia... Michaelin ja Bethin lähtö takaisin kotiin. Menimme porukalla juna-asemalle hyvästelemään heidät molemmat. Kaksi kuukautta heidän kanssaan meni nopeasti ja tapahtumarikkaasti. 

Viimeiset hetken junan ikkunan läpi. 

Sunnuntaina sen sijaan oli luvassa lunta. Ei tosin Triestessä vaan Sappadassa. Boomin super täti järjesti Boomille ja minulle pienen matkan vuoristoon, jossa oli hiukan lunta. Minähän olen lunta elämäni aikana nähnyt ihan tarpeeksi, mutta Boomille se varmasti oli hauskaa. Ilma oli upea ja maisemat hienoja.

Ja nämä seuraavat kuvat ovat eritoten niitä ihmisiä varten, jotka luulevat, että suomalaiset asuvat igluissa.

Tämä näet oli ensimmäinen kertani ku näin iglun ja kävin sen sisällä ja olen suomalainen! Hah!

Triestessä ei luistin rataa enää ole, mutta Nevelandiassa pääsin taas hiukan luistelun makuun. Tosin yksin, sillä Boom ei osaa oikein luistella, joten hän ei siitä kauheasti nauti. Minä sen sijaan pidin kovasti, sillä luistimet olivat terävämmät tällä kertaa ;D 

Tänään Triestessäkin sai herätä hassuun näkyyn eli lumeen. Tosin sitä ei ollut paljoa. Sen takia en mennyt kouluun tänään :) Elämäni eka snowday niin sanotusti. Bora puhaltaa nyt kovemmin kuin aikaisemmin ja kylmempääkin on. Jopa miinus 2-3 astetta. Hrrr....