Pientä protestointia

Sunnuntaina Donatella vei minut käymään nopeasti pienessä museossa, jossa oli esillä näyttely Borasta. Seinillä oli kuvia uponneista laivoista, suurista aalloista ja muista kovan tuulen aiheuttamista tuhoista. Lisäksi esillä oli tavaroita, jotka havainnolistivat kaupungissa ilmaantuvia pienenpiä vahinkoja tuulen jäljiltä. Joskus Triestessä on myös myyty Bora -tuulta purkissa :D Sisällä ei tietenkään ole mitään vaan koko juttu on ihan vitsi. Jos jostakin löydän Boraa purkissa, niin lupaan lähettää tämän tuulen myös sinne Suomeen. 

Liian kaunis Vespa tuollaiseen käyttöön...

Tällä viikolla Triesten lukioden oppilaat yrittivät protestoida koulun valtauksella. Kaikissa kouluissa se ei kuitenkaan onnistunut, mutta omassa lukiossani Oberdanissa saimme aikaiseksi oppilaiden kokoontumisen tiistaina. 

Menin normaalisti kouluun, mutta huomasin pian että kaikki oppilaat olivat ulkona kadulla, koska ovella seisoivat opettajat ja poliisit. Koulussa sisällä oli kuitenkin muutamia nuoria, koska he neuvottelivat poliisien kanssa ikkunan kautta. Olin aivan pihalla kaikesta mitä tapahtuu, mutta onneksi luokkalaisemme pitivät huolen siitä, että roikuin mukana. Eräs poika vain sanoi minulle: "Seuraat vain mua, mutta älä missään nimessä allekirjoita mitään! Muuten ne voi pidättää sut." 

Kokoonuimme koulun viereiselle kentälle ja kuuntelimme koulun oppilaskunnan puhetta. Neuvottelut olivat johtaneet siihen, että olimme sallineet opettajat sisälle kouluun ja pidimme yhden oppitunnin, jonka jälkeen siirryimme vain oppilaiden kesken pitämään pitkää kokousta koulun liikuntasaliin. Istuimme siellä kauan ja äänestimme jatkosta. Halusimmeko seuraavasta päivästä normaalin koulupäivän vai jotakin muuta. Normaali arkipäivä ei saanu paljon ääniä. 

Tänään koulussa ei siis ollut normaaleja oppitunteja. Sen sijaan oppilaat menivät kouluun ja tekivät jotakin muuta. Itse en mennyt host perheeni kehotuksesta. He sanoivat että minun on parempi  pysyä kotona, koska siitä on minulle enemmän hyötyä, joten jäin pakkaamaan tavaroita leiriä varten.

Huomenna alkaa AFS:n leiri, joka järjestetään vuoristossa, Trentossa ja joka kestää sunnuntaihin. Sinne pitäisi saapua n. 40 vaihtaria täältä päin Italiaa. Olen kaksi päivää juossut ympäri kaupunkia ja yrittänyt etsiä itselleni lämpimiä vaatteita leirille. En pakannut niitä paljon mukaan, sillä ne vievät niin paljon tilaa matkalaukusta ja lisäksi oletin, ettei täällä edes tarvita niitä niin paljon kuin Suomessa. Rahaa on kulunut yllättävän paljon :S 

Lopuksi muutama sekalainen kuva: 

Triesten kanaali.

Taivaallinen tiskiharja

Viimeinkin! Vihdoin saatiin kotonakin netti taas kuntoon. Toivottavasti jatkossakin voin päivitellä blogia kotoa käsin, vaikka kirjastoonkaan ei pitkä matka ole.
Viime viikko on kulunut jokseenkin tylsästi. Arki rullaa samalla tavalla. Tosin olen huomannut, että nyt uskallan tehdä ennemmän omatoimisesti esimerkiksi keittiötöitä. Pöydän kattaminen ja tiskaaminen ovat  automaattisempia. Kahviakin osaan jo keittää ilman Valerian valvontaa.
Donatella kävi Ikeassa viime viikonloppuna ja osti mm. uuden tiskiharjan. Olinkin tiskaamassa lounaan jälkeisiä astioita tuolla kapistuksella, kun Valeria tuli viereeni ja kysyi hämmästyneenä, mistä olin tuon harjan löytänyt. Sanoin sen lojuneen tiskipöydällä ja luonnollisesti aloin tiskata sillä. Valeria katsoi sitä pitkään ja sanoi ettei ollut koskaan nähnytkään moista! Täällä kaikki tiskit on aina hoidettu sellaisen pesusienen avulla. En meinannut millään uskoa, että meille suomalaisille niin arkinen ja tavallinen asia kuin tiskiharja voisi aiheuttaa suurta hämmästystä ja uutuudenviehätystä täällä Italiassa :D Valerian testattua tuota Ikean ihmettä, hän myönsi sen olevan varsin hyvä ja käytännöllinen. Donatellakin oli innoissaan mahtavasta löydöstään.
Perhe omistaa tiskikoneen, mutta sitä käytetään yllättävän vähän. Enimmäkseen he haluavat, että kaikki astiat tiskattaisiin käsin. Jotkin italialaiset tavat tuntuvat vielä kummallisilta. Keitiössä ei pidetty kylmänä ilmana patteria päällä, mutta sen sijaan uunia. Kun saavuin keittiöön ja näin uuninluukun auki, olin jo laittamassa sitä kiinni, koska luulin jonkun unohtaneen sen auki. Sain kuitenkin hätäisen "no, no":n, koska uuni oli huoneen lämmitystä varten apposen auki :D

Sain paketin Suomesta ja se sisälsi mm. koulukuvani, jotka otettiin vähän ennen lähtöäni. Oli jännää ripustaa ryhmämme yhteiskuva seinälle ja ajatella, että ensi vuonna en kuitenkaan kuulu samaan porukkaan. Sain lisäksi opiskeliakorttini, joka on hyödyllinen myös täällä. Ainakin teattereihin ja museoihin mentäessä alennusta pitäisi karttua. Ryhmäkuvan  lisäksi olen laitannut sänkyni viereen seinälle kaikki saamani postikortit. Kiitos niistä! Niitä on aivan ihana saada, lukea ja katsella ennen nukahtamista.

Eilen AFS oli järjestänyt Triestessä pienen esitellyn vaihtoon haluaville nuorille ja heidän vanhemmilleen.  Boomin ja minun piti esitellä siellä itsemme italiaksi, koska eihän täällä kukaan edelleenkään osaa englantia. Olen tämän kuuden viikon aikana oppinut ymmärtämään italiaa aina vain paremmin ja paremmin. Itseasiassa ymmärrän jo aika paljonkin, mutta puhe ei vain millään meinaa tulla. Ehkä kyse on pelosta tai ihan vain siitä, ettei taitoa siihen vielä löydy.
Illalla lähdin jälleen viettämään iltaa luokkani kanssa ja hauskaa olikin. On vain niin outoa kun täällä voi marssia baariin ilman että kenelläkään on aikomustakaan kysyä papereita. Tosin vaikka niitä olisikin kysytty niin ikä olisi riittänyt vallan mainiosti, koska ikäraja kerran on se 16.

Nyt mulla ei oikein ole lisätä uusia kuviakaan, koska en ole niitä ottanu ja koska mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut. Tiistaiksi oppilaat ovat suunnitelleet koulun valtausta, mutta Valeria hieman epäilee sen onnistumista. Itse toivon sen toteuvan, jotta sainsin pari päivää vapaata ;D Täällä lakkoillaan ja osoitetaan mieltä ihan ilman kunnolista syytä. Tai ainakin ne syyt on mulle ihan hämärän peitossa.

Vapautta viettämässä

En ole päässyt vähään aikaan blogia päivittämään, sillä mun host perhe vaihtoi puhelinoperattoria ja siinä samalla vaihtui nettikin. Kaikki tehdään vaikeamman kautta, joten pitää olla uusi modeemi, joka lähetetään Milanosta, ja jonka olisi pitänyt olla täällä jo viime torstaina. Toistaiseksi ei ole kuulunut eikä näkynyt. Eli en tiedä milloin saan taas surffailla normaalisti ilman aikarajoituksia. Tämä on juuri oikein tyypillistä italialaista meininkiä. Asiat hoituvat... omalla ajallaan. Se hämmästyttää kun on tottunut suomalaiseen tehokkuuteen. Nyt olen Valerian kanssa kirjastossa, joten saan viettää aikaa netissä jopa kaksi tuntia...
Helteet olivat ja menivät. Nyt puhaltaa bora ja ilma on hyinen. Sisällä pitää käyttää lämpimiä kenkiä, jotteivat varpaat kylmety. Ihmettelen muutenkin, miksei perheeni laita lämmitystä päälle. Suomenssa olen tottunut sellaiseen 21 asteeseen sisällä kun taas täällä lämpöä on vain 16-17 astetta. Kotona oleskellessa on pakko pitää pitkähihaista paitaa ja olen jo harkinnut tosissani hanskojen käyttämistä, koska sormia paleltaa.
Poikkeuksellisen lämmin päivä oli viime viikon tiistaina, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa katsomaan Castello Miramarea. Lähdimme sinne Boomin ja Carloksen kanssa, koska meillä kaikilla oli vapaapäivä koulusta :) Kaikki 1-4 luokkalaiset Oberdanista saivat kaksi päivää vapaaksi Triesten rehtorien kokouksen vuoksi, koska se järjestettiin meidän koulussamme. Onnekkaita olimme :D
Miramare on Triesten kuuluisin linna tai oikeastaan koko Triesten symboli. Se kohoaa suoraan merestä ja  siellä on todella suuri puutarha. Boom ja Carlos olivat jo siellä käyneetkin host perheidensä kanssa, mutta minulle se oli ensimmäinen käynti. Merivesi oli uskomattoman kirkas! Olisi kuin olisin etelän smaragdisille vesille matkannut. Se oli kirkasta ja sinistä toisin kuin Rauman edustan mutainen, samea ja vihreä meri. Ylhäältä näki paljon valtavia simpukoita, kaloja ja jopa isoja meduusoja uiskentelemassa. En tajunnut, miten erilaisia kasveja ja merieläimiä Italiassa elää.

En tiennyt, että Italiassa elää tämmösiä :) 

Miramaren puutarhassa.

Castello Miramare.

Carlos, Boom ja minä. Puutarhasta löytyi myös kahvila. 

Toisen päivän kulutimme Boomin kanssa kaupungilla ja minä ostin itselleni kaksi takkia kun en kerran osannut päättää kahdesta. Muutenkin olen kierrellyt kaupoissa eniten Boomin kanssa. 

Viikonloppuna kävimme Valerian kanssa syömässä kiinalaisessa ravintolassa, joita on Triestessä ainakin kymmenen. Siinä ravintollassa rakastetaan friiteerattuja ruokia. Jäin vain suu auki toljottamaan kun listalla oli friteerattua maitoa, jäätelöa ja nutellaa :D Miten niitä edes voidaan friteerata? 

Toivon nyt, että saataisiin se netti toimimaan kotona, niin blogiakin olisi helpompi päivitellä. 

Bora tuulen armoilla

Sää viileni tällä viikolla aivan yhdessä yössä. Seuraavana aamu toi sateen ja tuulen, joka tiputti lämpötilaa n.14 astetta. Suorastaan palelin ulkona kun Bora tuuli riehui kaduilla. Koulussakin sanoin luokkalaisilleni, että ulkona on ihan hirveän kylmä, johon he totesivat: "Mut sähän oot Suomesta. Kai sä nyt olet tälläiseen tottunut?" 

Lauantaina haimme Alession kanssa Valerian koulusta ja kävimme Sloveniassa tankkaamassa. Matka kesti noin vartin eikä rajan ylittämistä edes huomannut. Nyt voin kertoa käyneeni myös Sloveniassa. Illalla lähdin yhden luokkakaverini kanssa kaupunkiin, koska siellä oli konsertti ja ilotulitus Barcolanan vuoksi. 

Tänään tosin oli ylättävän lämmintä. Lähdimme Boomin kanssa kaupunkiin katsomaan Barcolanan viimeistä päivää. Varustauduin kylmää säätä vastaan, mutta ulkona aurinko paistoi lämminttävästi ja tuli hieman kuuma kaikkien neuleideni alla :D 

Missassimme päivän pääkilpailun, koska olimme niin myöhään liikkeellä, mutta kävelimme rannassa ja kiertelimme muuten vain kojuja. Otimme myös ilmaisen laivan pienelle "saarelle",  jossa on ravintola ja ihan kiva uintimahdollisuus. Vesi oli todella lämmintä ja erittäin kirkasta. Teki kovasti mieli pulahtaa. 

"Saari", jolle pääsee ilmaiseksi veneellä ja jossa sijaitsee ravintola ja löhöämis mahdollisuudet :)

Piazza l'Unita mereltä päin.

Minä ja Boom merellä ihanassa auringon paisteessa.

Borsan kulmalla.

Illalla tein pastaa Valerian kanssa. Siis ihan valmistettiin pastataikina :) Oli ensimmäinen kerta elämässäni. Se oli itseasiassa aika helppoa. Päivällisellä sain sitten maistella lopputulosta.

Mochaa... Naturalmente :D

Viime viikolla aloitin italian kielen kurssini kaupungissa sijaitsevassa opistossa. Kurssi on ilmainen ja loppuu jo torstaina. Sen jälkeen aloitamme Boomin kanssa toisen kurssin jossakin toisessa koulussa ja sekin on meille ilmainen. Tosin AFS maksaa sen puolestamme.

Opettelin keittämään kahvia kotona. Täällä ei käytetä kahvinkeittimiä, joihin olen tottunut, vaan mocha keittimiä ja kahvi valmistetaan hellalla. Päivässä ei juoda yleensä kuin yksi pieni kupillinen, koska kahvi on niin voimakasta. Lisäksi tuohon pieneen annokseen lisätään paljon sokeria ja maitoa. Kahvia, jota ollaan totuttu juomaan Suomessa, kutsutaan täällä nimellä "l' agua sporco", joka tarkoittaa likaista vettä.

Oppitunneilla aika kuluu edelleen hitaasti. Tänään laskimme Carloksen kanssa, että kuinka monta kertaa filosofian opettajamme sanoo tunnin aikana "naturalmente", sillä hän tuntui toistavan sitä vähän väliä. Jos laskumme pitävivät paikkansa niin kuulimme kyseisen sanan 124 kertaa :D 

Englannin tunnit eivät ole niin helppoja kuin luulin, koska täällä käydään läpi vain kirjallisuutta. Kielioppia ei opetella eikä esimerkiksi sanastoa. Luetaan vain näytelmiä, kuten Romeo ja Juliet ja analysoidaan sitä. Hädin tuskin ymmärsin tekstin suomeksi, kun opettaja pyysi minua kääntämään sen italiaksi.

Eilen illalla, kun italian tuntini oli ohi, otimme bussin kotiin. Bussit sattuivat kuitenkin olemaan lakossa ja jouduimme odottamaan jonkin aikaa. Matkumastaminen paikallisliikenteellä tulee todella halvaksi, sillä kaikki matkustavat aina ilmaiseksi. Bussilippua ei käytetä kovinkaan usein, ellei matkalla ole tarkastajaa. Kaikki paikalliset vain hyppäävät maksamatta kyytiin ja pois. Itse olen ostanut matkalipun, mutta Valerian kehotuksesta jättänyt sen leimaamatta. Tosin, jos tästä jää kiinni, niin sakko on 14 euroa. 

Tämmösellä sitä mochaa keitellään. 

Lokakuun helle

Viikko on sujunut rauhallisesti. Koulussa ei ole tähän mennessä ollut paljon työtä, mutta tällä viikolla saapuivat viralliset lukujärjestykset, joiden myötä myös työmäärä on lisääntynyt. Mulla on koulua ma ja ke-pe 8.10-14.10 ja tiistaisin vaan 8.10-13.10. Loppujen lopuksi siis hyvin vähän tunteja :D Olemme AFS:n kanssa puhuneet aineiden vaihdosta. Eli kun mun luokalla on latinaa tai filosofiaa niin mä voisin mennä toisen luokan englannin tunnille tms., mutta ainakin toistaiseksi istun kaikilla tunneilla.

Torstaina lähdin Boomin kanssa kaupungille tuhlaamaan rahaa... Tuli hieman ostettua kenkiä ja vaatteita, mutta kaikki tulivat tarpeeseen. Nyt ymmärrän entisten vaihtarien puheet rahan kulumisesta. Luulin sitä liioitteluksi :D

Perjantaina emme menneet luokkalaisteni kanssa kaupunkiin, koska olimme sopineet lounastapaamisen launtaiksi. Menimme syömään paniinit kaupungin lähellä olevaan puistoon, josta näki kaupungin hyvin. Lisäksi kävimme Triestessä sijaitsevassa vanhassa linnassa.

Täällä päivät ovat olleet todella kuumia. Farkkujen käyttämistä ei voi edes harkita ja auringossa ei jaksa oleskella kauaa. Sanovat, että syyskuu oli lämpimin 150 vuoteen. Eikä ihan tavallista ole sekään, että lokakuu alkaa 29 asteen helteellä. 

Eilen olimme Valerian kanssa jälleen juhlimassa synttäreitä. Tällä kertaa päivänsankari oli Boomin host sisko. Olen tähän menessä ollut jokainen lauantai jonkun syntymäpäivillä. Saa nähdä miten pitkään juhlaputki jatkuu. 

Juttelin eilen Suomen perheeni kanssa skypen kautta. Mukana oli myös muita lähisukulaisia. Yhteensä 12 plus ihana koiramme Otto. Kaikkien näkeminen nostatti haikeat tunteet pintaan ja kyyneleiltä ei voinut välttyä. Puhelun jälkeen podin hetken koti-ikävää, mutta tunne haihtui illan juhlissa. Olen viettänyt nyt hieman reilut kolme viikkoa Italiassa, mutta aika tuntuu pidemmältä.  

Tänään on purjehdustapahtuma Barcolanan ensimmäinen päivä. Tapahtuma kestää koko viikon. Silloin kaupungissa on paljon ihmisiä ja merellä tuhansia purjeveneitä. Kuulemma purjeveitä saattaa yhtenä päivänä olla n. 2000 kappaletta. Kaupunkiin pystytetään kojuja ja varmasti järjestetään muutakin ohjelmaa. Kenties pääsen itsekin merelle :)

Tänään mun host vanhemmat lähtivät mun kanssa hieman kaupungille ja tarjosivat mulle jäätelön ja kahvin. Samalla kierrettiin keskustan talojen lomassa ja he kertoivat mulle hiukan rakennusten historiasta. Puheista huomasi, etteivät he kovin usein käy kaupungilla viettämässä aikaansa, sillä vähän väliä kuulin kommentteja: "Tämä on uusi!", "En tiedä mikä tämä on. Se on aika uusi" tai "En tiennytkään, että tästä kadusta on tullut kävelykatu." :D

Tämän kokoisen kahvin saat kun tilaat normaalin kahvin. En ole siis juonut vielä siemaustakaan tuosta kupista. Siinä on varmaan kahden ruokalusikallisen verran kahvia :D