Festa di natale è qua!

Nyt tosiaan yritän hakea joulufiilistä. Kävin Boomin kanssa jouluostoksilla ja hankin pieniä lahjoja toisille vaihtareille. Itselleni tarttui mukaan uudet kengät...taas :S Mitenköhän saan kaikki tavarat takaisin Suomeen? :D 27.12. suunnitelmissa on mennä Venetsiaan vaihtariporukalla. Kyllä sieltäkin jotakin kivaa löytyy ;)

Leivoin tällä viikolla kahdesti joulutorttuja ja samalla kuuntelin joulumusiikkia. Taikina ja hillo olivat todella erilaisia kuin Suomessa, joten lopputulos ei ollut yhtä kaunis. Opetin toisella kerralla Boomille, miten joulutorttuja valmistetaan. Veimme valmiit tortut AFS:n joulujuhliin.

Ei ihan niin kauniita kuin Suomessa ;DD

Opetin Boomin tekemään joulutorttuja. 

Joulujuhlat pidettiin aluevastaavan kotona. Kaikki toivot jotakin syötävää ja sitä oli paljon. Asunto oli koristeltu ihanasti ja jouluisesti. Juhlissa oli myös paljon ihmisiä, joita en tuntenut. Tapasin myös koko tulevan host perheeni. Kaikki vaikuttavat oikein mukavilta :)

Tapasin ensimmäistä kertaa myös malesialaisen semester vaihtarin Choon. 

Ecco la! Viimein kaikki Triesten vaihtarit yhdessä. 

Täältä löysin joulukuusen. Kotona ei sellaista ainakaan vielä ole. 

Minä, Marina (Boomin host äiti) ja Boom

Giulia teki meille kaikille hienot rannekkeet :D Uusi host siskoni Giulia keskellä.

Joulutähti :)

Me kaikki vaihtarit saimme lahjaksi Francescalta (AFS) tälläisen paidan tai laukun, jossa siis lukee: Very very 100% Triestin 

Huomenna voin avata Suomesta saamani joululahjat :) Muuten en aaton tapahtumista tiedä yhtään mitään. Toivottavasti olisi ainakin hyvää ruokaa. 

BUON NATALE TUTTI!!!! AUGURI!! BUONE FESTE! SALUTI A BABBO NATALE!! ;D

100 päivää

(Laskujeni mukaan lauantaina tuli täyteen 100 päivää täällä Italiassa. )

Ylättävästi on ehtinyt tapahtua viikossa, vaikkakin alkuviikosta laiskotti ja PALJON. Ei oikein huvittanut tehdä yhtikäs mitään. 

Keskiviikkona sen sijaan oli Alession 60-vuotis syntymäpäivä. Harvinaisen pienimuotoisesti sitä juhlittiin. Naapurin perhe ja muutama perheen tuttava tulivat illalla ja söimme sekä keskustelimme. Lahjatkaan eivät olleet suuria ja kalliita. Villapaita, sateenvarjo, kirja ja pullo Baileysia. Itse olin ostanut Suomesta Kalevalan kravattineulan. Ainakin Donatella kehui sitä. Hassua oli, että juhlat järjestettiin tosiaan keskiviikko iltana, kun kerran seuraavana aamuna piti nousta aikaisin kouluun. 

Valeria ja minä teimme kakun :)

Host vanhemmat

Lauantai aamupäivällä olin luokkaisteni kanssa luistelemassa pienen pienellä tekojäällä, joka oli tehty aivan Triesten keskustaan. Luistimet olivat tylsät, jopa rusteiset ja ne kiinnitettiin samalla tavalla kuin laskettelumonot :D Ne olivat muoviset ja erittäin "kauniit sekä mukavat" ;D Porukan muut jäsenet olivat luistelleet n. kaksi kertaa elämäsnsä aikana, joten taisin olla paras luistelija. Kivaa oli ja ilma, vaikka ilma oli niin lämmin, että kuuma tuli ilma takkiakin :S 

Se oli tämän kauden ensimmäinen luistelu kerta, joten seuraavana päivänä kyllä tunti liikkuneensa paljon :D Tällä viikolla on tarkoitus mennä uudestaan ainakin Boomin kanssa. 

Luistimet ;DD

...kuvissa luokkalaisia

Myöhemmin lauantaina edessä oli partion joulujuhla, jossa meidän vartion piti esittää näytelmä. Mulla ja Boomillakin oli pari vuorosanaa. Tietenkin italiaksi. Ihan hyvin meni. Tosin näytelmän jälkeen mulla oli tulipalokiire orkesterin harkkoihin, koska meillä oli kahdeksalta konsertti. 

 

Sunnuntaina edessä olikin orkesterin joulujuhla lounas. Tarjolla oli aina antipastoista jälkiruokaan ja kahvii asti. Lisäksi söimme myös kakkua, koska yhdellä huilistilla oli syntymäpäivä ja kaikki tämä oli ilmaista :) Lounaalla katsottiin myös videota konsertti matkoilta ja pidettiin arvonta. Hauskaa oli. Kaikki orkesterissa pitävät toisistaan niin hyvää huolta ja ovat kuin iso perhe. 

Nyt kun olen näissä kaiken maailman juhlissa ja kokouksissa käynyt, niin olen huomannut, ettei italialaisia saa hiljaiseksi. Jos opettaja käskee koulussa luokan hiljenemään, tulos on huono, mutta myös silloin, kun firman työntekijöiden illallisella joku haluaa pitää puheen. Jos juhlassa halutaan palkita joku muut vain meluavat monista, monista ja monista huomautuksista huolimatta. Niin aikuiset kuin lapsetkin ovat tälläisiä. 

Joulujuhlista ja konserteista huolimatta olo ei ole tippakaan jouluinen. Lämpötila on koko ajan yli 6 asteen ja lumesta ei ole tietoakaan. Perhe ei ole koristellut kotia (ei joulukuusta eikä mittään muutakaan), joululaulut eivät soi, joululeipomuksia ja ruokia ei ole valmistettu, joulusta ei edes pahemmin puhuta... Tuntuu kuin tänä vuonna joulua ei edes olisi olemassa. 

Tällä viikolla on edessä jännät ajat, sillä AFS:n vapaaehtoinen tulee kertomaan perheelleni, että aion vaihtaa isäntäperhettä. Itse ainakin pelkään perheen reaktiota asiaan :S 

Kohti joulua

Nyt on puolet kalenterin luukuista avattu ja lämmin sää sen kuin jatkuu. Ollaan jo joulukuun puolessa välissä, mutta lämpötila ei vain tipu alle 10 asteen. En kyllä toisaalta mitään räntää ja tuultakaan halua.
Viikonloppu oli rento. En muista edes poistuneeni kotoa lauantaina, koska mitään tekemistä ei ollut. Tää mun host perhe harvoin menee minnekkään, koska Valeria ei tee mitään muuta kuin opiskelee. Enimmäkseen vietämme aikaa kotona telkkaria katsellen. Onneksi Triesten vaihtarit on aika aktiivista porukkaa ja me käydään yhdessä kaupungilla. Perjantaina olimme syömässä pizzaa ja muuten vain istumassa iltaa. Boomin host perheen entinen semester vaihtari Connor Australiasta tuli pariksi päiväksi Italiaan lomalle ja liittyi myös seuraan. Connor on irlantilainen, mutta asuu Australiassa. Nyt mulla oli hyvä tilaisuus kuunnella englantia monella eri aksentilla: USA:n, Uuden Seelannin, Etelä-Afrikan ja Irlannin. Kaikkille englanti on kuitenkin äidinkieli, mutta hyvin erilaiselta se kuulosti.

Eturivissä: Connor, Beth, Boom ja Carlos

Takana: Michael, Marco (Michaelin host veli), minä ja Sara (entinen vaihtari) 

Michael ja upea poropipo ;D 

Sunnuntaina menimme vaihtariporukalla kaupungille. Läheskään kaikki kaupat eivät olleet auki, mutta istuimme mukavassa kahvilassa. Mielini oli jotenkin alakuloinen enkä jaksanut ajatella oikeastaan yhtään mitään. Sellaisiakin päiviä tulee silloin tällöin. 

Illalla mun orkesterilla oli konsertti, jonne minäkin menin soittamaan. Harjoittelimme vielä tuntia ennen yleisön saapumista ja sain kivan italiasen yllätyksen: Soitamme konsertissa kappaleen, jota en ole koskaan ennen edes nähnyt. Prima vistaksi se meni loistavasti :D 

Konsertin jälkeen lavan taakse oli kerätty paljon herkkuja: kakkuja, suklaata, sipsejä, pähkinöitä, keksejä, limsaa ja mitä vielä. Mikäli yleisökin halusi syödä, oli kutsu heillekin avoin. Seuraava konsertti onkin jo ensi lauantaina. 

Koulussa teimme ryhmittäin kuvataiteen projektin, jonka aiheena on made in Italy. Meidän porukka päätti tehdä videon, jossa valmistetaan mm. pizzaa. Tänään pitäis mennä hiomaan se loppuun. Saa nähdä mitä meidän säättäämisestä saadaan aikaiseksi :S 

Hyvä päivä

Tänään sain viettää vapaapäivää, koska Italiassa 8.12. on pyhäpäivä. Luultavasti Madonnan päivä, mutta en ole aivan varma. Aamulla tosin jouduin osallistumaan kenraaliharjoituksiin sunnuntain konserttia varten. Lähdin harjoituksista ajoissa, jotta pääsisin piazza Unitalle tapaamaan Kaisaa, joka hostperheineen tuli päiväksi vierailulle Triesteen.
Kävimme ensin syömässä ja Kaisan host isä tarjosi lounaan minullekin. Myöhemmin suunnistimme san Giuston linnalle ja kirkolle, jossa kävin lokakuun alussa muutaman luokkalaiseni kanssa. Otimme paljon kuvia ja kokeilin syöttää puluja.
San Giuston jälkeen kävelimme merenrantaan ja teatro romanolle, joka on pieni antiikinaikainen teatteri aivan Triesten keskustassa. Ohitimme vielä kanaalinvarrella olevat kojut ja kävimme kahvilla. Sää oli upea: aurinkoinen ja lämmin (noin 14 astetta) Ei taida tulla valkeaa joulua ;D

Kaisan kanssa ahneina syömässä jälkkäriä :) 

Lintumies antoi leivänmurusia ja riisiä, jotta voisin syöttää puluja :D 

Kaisan host isä näki poliisit ja ehdotti, että mennään kuvaan niiden kanssa. Meitä ei siis pidätetty yms.

5 eri mannerta

Joulukuu on alkanut, enkä ole tänne blogiinkaan vähään aikaan mitään kirjoittanut. Vietin jälleen kerran viikonloppuni Boomin perheen luona. Tällä kertaa tosin emme menneet kävelylle vaan laiskottelimme vain. 

Muuten päälimmäisenä mieleen tulee semester oppiaiden saapuminen, jota juhlimme Boomin luona viime perjantaina. Michael Etelä-Afrikasta ja Beth Uudesta Seelannista viettävät Triestessä n. kaksi kuukautta. Michael on samassa koulussa Boomin ja minun kanssani. Kolmas semester oppilas saapuu piakkoin, mutten tarkkaan tiedä milloin. Nyt meidän vaihtari porukassa on 5 oppilasta. Kaikki eri mantereilta: Carlos Amerikasta, Boom Aasiasta, Beth (Australia/ Oceania?), Michael Afrikka ja minä Eurooppa. 

Kävimme eilen syömässä lounasta ja juomassa kuumaa suklaata. Sen jälkeen tapasimme myös Carloksen ja menimme kiertelemään Vialelle, jossa oli markkinat.

Michael ja Beth

Italiassa vietettiin eilen San Nicolon päivää. San Nicolo on ikäänkuin Joulupukki, mutta tosiaankin tämä mies vierailee 6.12. ja tuo lapsille lahjoja. Vain tosiaan pienille lapsille. Minä sain suklaata perheeltäni ja  aivan ihanan yllätyksen Boomin host mummolta, nimittäin hän oli väsännyt paketin myös minulle. Sisällä oli suklaakolikoita. joulukuusenkoriste (valkoinen pitsisydän), käsinmaalattu rintaneula, Sisilian Torroonea (makeaa) ja hiiltämuistuttava sokeri karkki :D Lisäksi jän oli kirjoittanut lapuille San Nicolon päivän perinteitä. 

San Nicolon päiväksi moneen Pohjois-Italian kaupunkiin pystytettiin pienet markkinat pariksi päiväksi. Kojuissa myytiin syötävää ja mm. siivousvälineitä. Perinteiset joulumarkkinat ne eivät siis olleet. 

Triesten San Nicolon markkinat.

Triesten AFS vaihtarit ja pari vapaaehtoista.

Kunnollista koulunkäyntiä

Lyhyt kuvaus koulupäivistäni: tylsiä. Tunnilla ehtii ajattelemaan paljon kaikkea muuta, jopa piirtelemään ja kirjoittamaan laulunsanoja (varsinkin siis suomalaisia, joita kukaan muu ei ymmärrä. Scandinavian Music Croup, Johanna Kurkela ja paljon sekalaisia artisteja, joiden kappaleet soivat päässä). Opettajien puheeseen on mahdotonta keskittyä. Edes Carlos ei saa opetuksesta selvää.

Matikka on outoa. Numeroita ja laskimia ei käytetä melkein ollenkaan. Vain sen (sin), cos ja tg (tan) pyörivät taululla kaikissa mahdollisissa muodoissa.

Fysiikka on suhteellisen sekavaa myös. Tunneilla käytäville esimerkeille ei anneta arvoja, joten opetus keskittyy vain teorioihin ja kaavoihin niinkuin matikassakin.

Latinasta en ymmärrä sanaakaan, mutta tiedän, että noin 5 lauseisen tekstin kääntämiseen menee melkein koko kaksoistunti. Kuuntelen tunnilla aina salaa musiikkia piilottaen kuulokkeen hiusten taakse -> Carlos  on kateellinen pitkille hiuksilleni ;D

Italian kirjallisuudessa käydään läpi italialaisia kirjailijoita. Heidän elämäänsä ja teoksiaan tarkastellaan suurennuslasin läpi ja jokainen lause analysoidaan.

Historiassa  käymme tällä hetkellä englannin sisällissotaa läpi.

Filosofiasta en ole ollenkaan perillä.

Liikunnassa juoksimme Cooperin testin ja sen jälkeen olemme tehneet vain yksinkertaisia jumppaliikkeitä ja venytelleet. Kuulemma liikuntatunteja ei koskaan pidetä muualla kuin liikuntasalissa. Ei uintia, luistelua, suunnistusta yms.

Kemiasta en ymmärrä mitään edes Suomessa, mutta jotakin moolimassoja me taidamme laskea.

Englannissa olemme koko ajan käyneet vain Shakespearen näytelmiä läpi. Romeo ja Juliet, Venetsian kauppias, Hamlet ja Machbet. Niitä analysoidaan englanniksi.

Kuvataide historiassa käydään kirkkojen pohjapiirrustuksia ja rakenteita läpi. Meidän täytyy mm. piirtää halkileikkauksia, pohjapiirrustuksi ja pylväitä.

Sunnuntai kävelyt

Viikko on vierinyt ohi yllättävän nopeasti. Arki-iltaisin on ollut koko ajan jotakin tekemistä. Maanantaina ja tiistaina oli italian kurssi ja yogapilates, keskiviikkona menin tutustumaan yhteen Banda Arcobalenoon ja tiedustelemaan, josko voisin soittaa siellä. Ihmiset siellä olivat ihan super mukavia! Olivat oikein innoissaan uudesta suomalais vahvistuksesta ja kun johtaja esitteli mut niin kaikki alkoivat taputtaa ja hurrata italialaiseen tapaan. Orkesteri on pienempi kuin Rauman A-orkesteri ja soittajia siellä on n.15-vuotiaista aina eläkeläisiin :D Harkkojen jälkeen takahuoneeseen oli laitettu sipsejä ja muita suolaisia herkkuja sekä juotavaa. Luulin, että kyseessä oli joku juhla tai kenties kauden ensimmäiset harjoitukset, mutta kuulemma näin tehdään joka harjoitusten jälkeen :) Takahuone oli muutenkin kotoisa sohvineen ja takkatulineen. 

Perjantaina ulkoilin tavalliseen tapaan luokan kanssa.

Launtaina sai nukkua pitkään. Tosin Boomin aikainen tekstiviesti sain minut heräämään hetkeksi. Onko se kenties thaimaalaisten elämäntyö herättää suomalaiset aikaisin viikonloppuna? ;D Myöhemmin menin Donatellan kanssa Triesten kauppakeskukseen Torri d'Europaan, jossa metsästin itselleni kunnon lämmintä talvitakkia. Aikasemmin ostamani takit olivat perheen mielestä liian ohuita ja lyhyitä Triesten talvisiin viimoihin. No nyt mukaani tarttui pitkä, paksu toppatakki, jollaista en omista edes Suomen -25 asteessa. Jossei sillä pärjää täällä niin johan on kumma. Pakkasta kun ei tänne kerry kuin vain noin 5 astetta. 

Illalla pakkasin jälleen yöpymis kamppeeni ja suunnistin Boomin luokse samaan tapaan kuin tasan viikko sitten. Tällä kertaa tarkoituksenamme oli lähteä Venetsiaan viettämään upeaa ja kohtuullisen lämmintä sunnuntai päivää. Illalla söimme hyvin ja juttelimme paljon Thaimaasta. Tiesimme paljon samoja ravintoloita ja paikkoja Hua Hinin kaupungissa. En malta odottaa, että pääsen vaihtoni jälkeen taas käymään Thaimaassa ja tapaan Boomin uudestaan. 

Sunnuntai aamuna heräsimme aikaisin, jotta ehtisimme napata junan Venetsiaan. Päästyämme asemalle saimme iloisen italialaisen yllätyksen: Junat olivat lakossa. Emme siis päässeet minnekään. Hyvin tyypillistä. Venetsian sijaan jouduimme tyytymään pitkään kävelyyn Boomin host äsidin Marinan kanssa. Kävelimme aina heidän taloltaan Val Rosandalle asti. Val Rosanda on Triestessä sijatseva vuorten välinen laakso, jonka keskellä virtaa joki. Yritin ottaa siitä kuvan, mutta pienen sumun ja huonon kamerani takia kuvista ei tullut kummoisia. Kävelimme n. 4 tuntia ja söimme eväitä. Matkaa tuli taitettua yhteensä n. 20 kilometriä. Tämän vuoden aikana tulee kyllä käveltyä paljon. Päivän aikana minulla oli runsaasti aikaa jutella Marinan ja Boomin kanssa. Otin esille myös ongelmani host perheessäni ja Marina oli erittäin hämmästynyt ja huolestunut siitä, että perheessäni tupakoidaan sisällä. 

Val Rosanda

Ja kun en niitä hyviä kuvia saanut, niin hiukan muokkasin sitten tätä. Maisemat muistuttavat aika lailla viime kävelyn kuvia. 

Aloitin kouluviikkoni leppoisasti. Jäin kotiin maanantaiksi sillä varjolla, että minun täytyy opiskella italian kirjallisuutta koulua varten, mikä olikin ihan totta. Lisäksi "ihana" historian opettajani antoi taas uuden tehtävän. Tosin en jaksa millään opiskella italialaisten runoilijoiden elämää italiaksi. Se on vielä hiemaisen haastavaa. Muutenkaan en jaksa välittää  koulunkäynnistäni täällä, koksa joudun joka tapauksessa kertaamaan vuoteni Suomessa. 

Lopuksi laitan vielä kuvan suklaakamerastani, jonka söin suklaanhimossani ;D Nyt se on enää vain muisto...

Yökyläilyä

Tajusin juuri, etten osaa kirjoittaa tänne kovin pitkiä viestejä. Tosin: Lyhyestä virsi kaunis.

Viime viikonlopun vietin Boomin ja tämän host perheen luona. Boom lähetti launataina viestin, jossa hän yksinkertaisesti ilmoitti, että haluaa mut sinne tänään yöksi. Näin tein. Oli kivaa päästä välillä muualle viettämään aikaa.
Boomin koti on paljon viihtyisämpi kuin mun. Siinä on kolme kerrosta ja kiva piha, jossa on kiviuuni. Perhe on mielettömän mukava. Äiti laittaa todella hyvää ruokaa ja tekee kaiken aivan alusta asti itse. Leivoimme pizzaa ja teimme taikinan, mutta myös tomaattimurskan itse. Lopuksi pizzat paistettiin siinä pihan kiviuunissa.
Perheen isä ei puhu tai ymmärrä sanaakaan englantia, mutta kielitaitoni on jo riittävä pienimuotoisen keskustelun muodostamiseen ja kysymyksiin vastaamiseen. Todella mukava hänkin. Boomin sisko Margherita puhuu hyvää englantia, koska hän vietti viime vuotensa vaihto-oppilaana Australiassa. Boomilla on myös host veli, mutta tällä hetkellä hän työskentelee Malesiassa. Tapasin myös host isovanhemmat. Oih! Aivan ihania vanhuksia. Eivät puhuneet myöskään englantia, mutta heille oli hirveän helppo puhua. Mielettömän herttaisia ihmisiä. Olivat kovin kiinnostuneet Suomesta ja ajastani Italiassa. Joimme siellä kahvit ja juttelimme kauan. Kun olimme lähdössä, host mummu huomasi, että takistani oli irronnut nappi. Siltä istumalta hän ompeli sen takaisin paikoilleen. Itselläni ei ole host isovanhempia, mutta sain Boomilta luvan lainata heitä :D Kaipaan omia isovanhempiani Suomessa.
Sunnuntaina heräsin liian aikasin, koska Boom on aamuvirkku. Todella aikainen sellainen. Itse en olisi ikinä saanut itseäni ylös sunnuntai aamuna kello 7.30! Lähdimme koko porukalla kävelylle Triesten korkeimmille kohdille eli "vuoristoon". Otimme kaupungista pienen raitiovaunun "Tramin", joka kuljetti meidät ylös asti. Päivä oli aurinkoinen, lämmin ja kaikin puolin mahtava. Ylhäältä näki hienosti kaupungin ja meren. Täällä on oikeastaan vasta nyt ruska-aika ja pensaat ja puut olivat lämpimissä väreissä.

Tie, jota kävelimme n. 3 kilometriä.

Trieste

Tram :)

Uusi viikko lähti käyntiin väsyneesti. Aamuisin ei jaksaisi nousta ylös ja kesken päivää on pakko ottaa päikkärit. Eilen nukuin pommiin ja myöhästyin italian tunnilta (osittain tahallisesti, koska olin niin väsynyt). Kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa YogaPilatesta ja tänään on paikat olleet hellänä. Tosin se oli ihan kivaa ja menen varmaan uudestaankin.

Tällä viikolla on edessä AFS:n valintakokeet vaihtoon haluaville nuorille ja itsekin menen paikan päälle luultavasti kertomaan jotakin kokemuksistani. 

Huijareita!

Eilen olin Valerian ja hänen luokkakaverinsa kanssa katsomassa uusimman Twilight -saagan elokuvan Breaking Dawnin. Onneksi olin lukenut kirjan pari vuotta sitten, sillä kaikki elokuvat ovat dubattuja. Mutta siitäkin huolimatta ymmärsin aika paljon :D Kesken elokuvaa tuli taaskin tauko. Täällä oltiin ihan hämmästyneitä kun kerroin, ettei Suomessa leffaa keskeytetä tauolla. Lippu elokuviin maksoi 5 euroa, mikä on noin puolet halvempi. Myöhemmin "ilmaisella" bussilla kotiin. Näin helppoa se on Italiassa.
Koulussa oli eilen liikuntaa eikä mitä tahansa liikuntaa, vaan ihana Cooperin testi... Juoksin sitten sen liikunta salin ympäri niin monta kertaa että en voinu pysyä laskuissa. Oisko ollu joku 33 kertaa. Mutta en ole ollenkaan varma. Ei se testi täällä oikeastaan testaa yhtään mitään, sillä toiset oppilaat laskevat juoksijoiden kierrokset. Luokkakaverit ovat jo ennen testiä sopineet, että laskija lisää tulokseen muutaman kierroksen lisää. Mulle ei tosin kukaan lisännyt kierroksia, koska en edes älynnyt sellaista pyytää. Liikunta tunneilla on muutenkin erilaista kuin Suomessa. Voit sanoa opettajalle voivasi huonosti ja sen kummempaa syytä ei opettaja kysy. Jokaisella liikunta tunnilla sivussa istuu vähintään viisi oppilasta. Tunnin jälkeen yksikään ei käy suihkussa. Vaatteet vaihdetaan ripeästi ja deodorantilla yritetään peittää mahdollinen hienhaju :S Näin helppoa se on Italiassa.

Oppilaat luntaavat ja huijaavat koulussa minkä kerkeävät. Matikan kokeessa lunttilappu piilotetaan laskimen koteloon, latinan testissä kirjoitetaan pulpettiin yms. Eilen luokassa oli rästikokeen tekijöitä. Muille pidettiin samassa luokassa normaalisti tuntia. Carlos oli luvannut kirjoittaa yhdelle pojalle lappuja tunnin aikana. Myöhemmin Carlos vain heitti laput pojan pulpetille. Ja jotten toistaisi itseäni: näin helppoa se on täällä Italiassa. 

Jouduin osallistumaan ensimmäistä kertaa suulliseen testiin. Kylläkin englannin tunnilla. Aiheena oli Hamlet, jota en ollut edes opiskellut. Oli se hieno tunne mennä opettajan eteen ja yrittää keksiä oikeita vastauksia ja selityksiä. Ainakin pääsin läpi ja numeroilla ei olekaan väliä.  

Pienen kylän tunnelmaa

Taas yksi viikko takana. Sää on vaihdellut lämpimästä kylmään aina päivästä riippuen. Toisena päivänä ulkona pärjää hupparilla ja seuraavana tarvitaan talvitakkia. Koulurintamalta ei mitään kummenpia kuulumisia. Opettajat ovat käyneet vaatimimmiksi, joten töitä on hieman enemmän. Lisäksi käyn samaan aikaan kahta eri italian kurssia. Nekin aiheuttavat hieman lisää hommaa. 

Kävin myös ensimmäsitä kertaa fysioterapiassa ja olen vieläkin ihan kipeänä siitä. Ensi lauantaina uudestaan. Sitä ennen tosin aion etsiä itselleni uuden tyynyn.

Viikonloppu kului normaaliin tapaan. Perjantaina luokan kanssa kävimme kiinalaisessa syömässä ja lauantaina minulla ja Valerialla oli jälleen yhdet 18-vuotis synttärit. Nämä pidettiin yhden baarin yläkerrassa. Tarjoiluja oli paljon aina pastasta ja pizzasta kakkuun ja kuohuviiniin. Paikalla oli paljon paikallisia partiolaisia, jotka olivat kiinnostuneita suomalaisesta partiosta. He olivat myös hämmästyneitä, kun kerroin ettei minun tarvinnut käydä monella oppitunilla ennen Jamboreelle lähtemistä. Täällä se on kuulema pakollista. 

Sunnuntaina lähdin Donatellan ja hänen siskonsa kanssa Muggiaan, joka on pieni kylä Triesten kyljessä. Valeria jäi kotiin opiskelemaan ja Alession menemisistä en ole ikinä perillä. Kylässä oli romanttinen ja pieni. Talot olivat aivan kylkikyljessä ja kadut kapeita. Jos miettii stereotyyppistä pientä italialaista kylää, jossa ihmiset kuivattavat pyykkejään narulla kahden parvekkeen välissä, saa mieleensä juuri Muggian kaltaisen paikan. Ovetkin olivat niin pieniä, että jopa minä olsin joutunut kumartumaan mennäkseni niistä  sisälle. Viiniköynnöksiä kiipeili joka talon seinällä ja pienten kuistien pöydillä istui kissoja. Oikein idyllinen :D 

Tänään en mennyt kouluun, koska meidän luokalla oli jonku 4 tuntia kestävä luento liikenteestä jossakin toisessa koulussa. En tiennyt missä tuo koulu sijaitsee enkä uskonut ymmärtäväni luennosta paljoakaan, joten olisin vain tylsistynyt sen neljän tunnin aikana. Lisäksi tänään on vielä edessä italian kurssi ja AFS:n kokous, jossa keskustellaan 3 vaihtarista, jotka tulevat tänne Triesteen kolmeksi kuukauseksi. En edes tiedä, mistä päin he ovat kotoisin. Muistaakseni yksi tulee Uudesta-Seelannista. 

Olen etsinyt itselleni mahdollisia harrastuksia ja ainakin pilatesta olisi tarjolla parilla kuntosalilla. Ensimmäinen tuntikin on ilmainen. Lisäksi partiota voisi käydä kokeilemassa, mikäli se ei ole kielen kannalta liian vaikeaa. 

Makeaa mahan täydeltä

Olen oikein kiitollinen kaikista suklaista, joita vanhempani ja mm. mummuni lähettää minulle, mutta ongelma on, että ne tulee aina syötyä nopeasti. Sunnuntaina Triesten kanaalinrantaan oli pystytetty teltta, jonka sisällä eri suklaanvalmistajat esittelivät ja myivät tuotteitaan. Aamulla herätessäni en tiennyt meneväni sinne, joten söin pari riviä Fazerin sinistä. Lounaan jälkeen Valeria tarjosi koko perheelle suklaakonvehteja, jotka olivat aivan taivaallisen hyviä, mutta isoja. Myöhemmin päivällä menin kuin meninkin Boomin kanssa käymään tuohossa "suklaateltassa". Pöydät notkuivat kaiken kokoisista ja muotoisista suklaista aina valkoisesta tummaan. Jokainen valmistaja tarjosi maistiaisia. Lisäksi ostin suklaata ja join kuumaa suklaata. Eli ei siis mitään kaakaota vaan ihan täyteläistä ja paksua suklaata. Myös Donatella osti teltasta 100 grammaa appelsiinikarkkeja, jotka on kuorrutettu suklaalla. Tulihan niitäkin sitten muutama maistettua. Sen päivän jälkeen oli lievästi äklöttävä olo.

Viuluja, piippuja, avaimia, kameroita, lukkoja, pullonavaajia, vasaroita yms. Kaikki tehty suklaasta.

Ei noita suklaakenkiä raaskisi millään syödä :D

Koulussa opettajat alkavat olla hyvin vaativia. Minulta vaaditaan jo esseitä italiaksi, mutta se on ihan ok toisin kuin se, mitä historian/filosofian opettajani antoi tehtäväkseni. Koko meidän luokka inhoaa sitä naista. Hän käski minun tehdä esitelmän ITALIAKSI aiheesta Englannin ensimmäinen sisällissota ja mun pitää lukea se ääneen koko luokan edessä! Ei tule onnistumaan. Teen sen italiaksi ja suomeksi ja käsken sen opettajan lukemaan sen suomeksi koko luokan edessä. Harmi vaan ettei kukaan muu siellä ymmärrä suomea. 

Lähiaikoina olen jonkin verran katsonut elokuvia Valerian kanssa. Siinä on vain se ärsyttävä puoli, että vaikka elokuvan alkuperäinen kieli on englanti, Valeria laittaa italian kielen duppauksen ja englannin kielisen tekstin mua varten. Se kuulostaa niin paljon typerämmältä, mutta kaikki täällä tekee niin :( Koko mun perhe ajattelee että englannin kieli on mulle ihan helppoa. Kun sanoin, että menemme koulun kanssa katsomaan englannin kielistä näytelmää niin Donatella vain tokaisi että se on mulle todella helppo ymmärtää. Muutenkin mun luokkakaverit kyselee, että puhutaanko Suomessa englantia.