perjantai 4. marraskuuta 2011

Särkylääkkeitä Sloveniasta

Keskiviikko iltana kävimme jälleen ulkona luokkame kanssa. Päädyimme pizzeriaan, jossa katsottiin intensiivisinä jalkapalloa. Jopa tarjoilijat ja kokki vilkuilivat töittensä ohella tv-ruutua.
Illallisen jälkeen kävelimme piazza Borsalle, jossa koulujen oppilaat pitivät leiriään. Kaikki oli osa mielenosoitusta, joka on jatkunut Triesten kouluissa viikon. Aukiolle oli pystytetty telttoja ja musiikki soi. Ympärille oli levitettu banderolleja ja kylttejä. Ikävä kyllä silloin oli jo niin pimeää, ettei huonolla pokkarikamerallani saanut enää kunnon kuvia.






Luokkalaisiani kaikissa kuvissa. 

Torstai oli vapaapäivä lähes kaikille Triesteläisille, koska silloin vietettiin san Giuston päivää. San Giusto on kaupungin suojelupyhimys ja hänen päivänsä on kaupungissa pyhäpäivä. Päätimme nauttia tästä kouluttomasta päivästä vierailemalla Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa. Alakerran naapuritkin lähtivät kanssamme. Perheeseen kuuluu vanhemmat ja kolme tyttöä. Nuorin vain kolme vuotta vanha.
Ajomatka ei kestäny kovinkaan kauaa. Rajalle vain n. 15 minuuttia, mutta kaupunkiin hieman enemmän. Slovenia ei ole kovin iso maa niinkuin ei ole sen pääkaupunkikaan. Sanoisin sen olevan vain Triesten kokoinen. Sää oli koleampi kuin Italiassa ja hanskat olisivat olleet mukavat. En tosin ottanu yksiäkään mukaan Suomesta, enkä ole vielä ostanut täältä sellaisia.
Kaupungissa oli paljon kauniita rakennuksia: muutamia kirkkoja ja linna hieman keskustan ulkopuolella. Emme tosin käyneet niissä. Kävelimme vain kaupungin katuja. Ljubljanan kirjasto tosin oli erittäin hieno rakennus ainakin ulkopuolelta.
Sloveniassa jotkin asiat ovat halvempia kuin Italiassa. Siksi perhe tankkaa ja ostaa esimerkiksi särkylääkkeensä siellä. Vaatteet eivät sen sijaan tuntuneet yhtään sen halvemmilta kuin muuallakaan. Maassa ei puhuta italiaa ja perheeni tiesi sen vallan mainosti. Siksi en käsitä, miksi heidän ja naapuri perheen piti joka paikassa puhua pelkkää italiaa. Kukaan ei ymmärtänyt ja heitä pyydettiin käyttämään englantia. Saattoi sieltä pyynnön jälkeen tullakin lause tai kaksi englanniksi, mutta sen jälkeen kieli vaihtui taas italiaksi. Italialaisilla on selvästi ongelmia englannin kielen kanssa. Jos perheen oli kysyttävä jotakin, kuten tietä postiin, niin minut laitettiin asialle. Olin ainut koko seurueesta, jonka englannilla pärjäisi ulkomailla.
Valerialle metsästettiin uutta talvitakkia ja tässä asiassa Donatellan sana oli painavin. Jos Valeria piti jostakin takista, mutta se ei ollut Donatellan mielestä hyvä, sitä ei ostettu. Mukaan tarttui takki, johon perheen äiti oli tyytyväinen. Valeria ei ehkä niinkään. Onneksi itselläni on kaikki valta tälläisiin asioihin :)


Pieni "puisto" keskustassa. Siellä kuvattiin juuri jotakin elokuvaa :D 



Musiikkitalo



Joki virtasi keskustan läpi.




Kirjaston edessä.


Me (miinus Alessio) ja naapuri perhe.



Silta, johon oli kiinnitetty lukkoja ikuisen rakkauden symboliksi. 

Ne särkylääkkeet, jotka ostimme Sloveniasta, tulivat heti tänään käyttöön. Aamulla herätessäni en voinut liikuttaa ollenkaan vasenta olkapäätäni. Se oli niin totaalisen jumissa ja kipeä. Jäin sängyn pohjalle koko päiväksi. Lääkäri kävi kotona katsomassa, mitä asialle voisi tehdä. Hän määräsi minulle jotakin lääkettä, mutta en saanut selville oikein että mitä se oli. Lisäksi sain toisenlaista särkylääkettä. Pian on aivan pakko löytää täältä fysioterapeutti, ettei tule liian montaa lepopäivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti