Siskon synttärit

Eilen Valerialla oli syntymäpäivä. Täyteen tuli 18 vuotta ja pian on varmaan ajokortin hankinta edessä. Aamu ja päivä olivat merkkipäivästä huolimatta hyvin tavalliset ja arkiset, mutta illaksi me oltiin järjestetty ihan pienimuotoiset juhlat, joihin osallistuivat naapurit, tädin perhe ja Valerian paras kaveri. Pöytään katettiin ensin suolaiset syötävät ja sortteja oli paljon. Ihastuin yhteen juustoon suolakeksien päällä, mutta myös pikku "pizzat" oli hyviä. Perinteisesti korkattiin kuohuviini pullo ja mitään sen enempiä ees kyselemättä  mäkin sain oman lasini. Täällä se on niin normaalia, että näinkin nuoret juovat samaa kuin aikuisetkin. Valeria kysyi multa taannoin että mitä alkoholijuomia mä juon useimmiten suomessa ja mitäpä siihen sanomaan :D Juhlissa tutut ovat myös kysyneet, että minkälaisista oluista tai viineistä mä tykkään.
Jonkin ajan kuluttua pöytään kannettiin naapurin rouvan tekemä kakku. Kaikki lauloivat onnittelu laulun italiaksi tietenkin ja ihme kyllä itsekin pääsin mukaan lauluun. Oli se sen verran yksinkertainen.

Kakkuun oli ahdettu 18 kynttilää ja 18 ruusua. Niiden lisäksi sitä koristivat possut, auto, tikkari ja mitä kaikkea vielä. Ylimpänä oli lumpeenkukka, joka soitti "paljon onnea vaan" -laulua niin kauan kunnes se rikottiin. Muuten emme saaneet sitä hiljenemään. Kakku itsessään oli kovin kuiva :S Kaipaan kunnon suomalaista keramaista täytekakkua. 

Lahjaksi Valeria sai rahaa, leikkiauton (vitsinä), possu pehmoeläimen ja 3 kaulakorua, joista yksi oli siis minun antamani hopeinen Kalevalan kielo -koru. 

Tänään olin AFS vapaaehtoisen kanssa eräässä ylä asteessa kertomassa kulttuureista ja AFS:n toiminnasta jotakin. Lähdin ihan mielelläni, koska minun ei tarvinnut mennä kouluun sinä päivänä. 

Myöhemmin sinne saapuivat myös Boom ja toinen vapaaehtoinen. Oppilailta kysyttiin, mitä he tietävät Suomesta. Ei sieltä paljon vastauksia tullut, mutta kylmyys, joulupukki ja kala nousivat esille. Näinhän se on. Suomailaiset hytisevät kylmässä ja syövät kalaa joulupukin kanssa :D Törmäsin kaupungilla Valerian tuttuihin ja kun Valeria esitteli minut ja sanoi että olen suomalainen he vain tokaisivat, etten ole aito suomalainen, koska en ole pitkä blondi, jolla on siniset silmät. 

Iltoja meren vieressä

Viime sunnuntain jälkeen ei ole tapahtunut paljoa. Normaali arki koulussa ja kotona on jatkunut. Käytiin mun host äidin kanssa meren rannassa. Oli ihanaa tuntea meren tuoksu samalla tavalla kuin kotonakin kesäisin. Tosin tää meri tuoksui suolaisemmalta. Käveltiin siinä sitä rantaa aika pitkälle, koska Triestessä sitä riittää pitkälle. Samalla Donatella kertoi miten hän oli nuorena viettäny kaiken vapaa-aikansa merenrannalla ystävien kanssa. Lopuksi menimme vielä kahville. Triestessä capuccinot ovat pienempiä ja vahvempia kuin Suomessa tai esim. Milanossa. Donatella sanoi että se on tyypillistä juuri täällä. 

Triesten majakka

Täksi viikonlopuksi Triesteen tuli eurooppalaiset markkinat. Kaduilla on paljon kojuja, joissa myydään herkkuja, koruja, laukkuja, kenkiä ja kaikkea mahdollista. Kierreltiin iltapäivällä niitä läpi Valerian ja Donatellan kanssa. 

Syötiin hattara puoliksi Valerian kanssa. 

Eilen kaupungissa vietettiin myös La Notte Dei Ricercatori -nimistä päivää. Se on sellainen ns. tiedetapahtuma, joka keskittyy tähtiin ja yötaivaaseen. Tapahtumaan liittyi erilaisia konferensseja, mutta myös konsertteja ja laivamatkoja Triesten lahdelle, josta voi ihailla tähtitaivasta ja esim. kaupungin valoja. Itse en osallistunut mihinkään noista, mutta kiersimme luokkalaisteni kanssa keskustaan pystytettyjä standejä. Meidän luokalla on tapana mennä aina perjantaina kaupungille yhdessä. Käytiin syömässä ja muuten vain viettämässä iltaa ulkona. Se oli oikeastaan todella kivaa ja se on hieno tapa. Keskiyön aikaan merenrannassa oli ilotulitus ja liikkeellä oli paljon ihmisiä. Noin yhden aikaan tapasin vielä Valerian kaupungissa ja menimme yhdessä kotiin. Minun ei pitänyt aamulla nousta kouluun, mutta Valeria raukan täytyi. Onneks mulla ei ole sitä koulua lauantaisin :D 

Meidän luokkalaisia

Carlos Floridasta Rotary vaihdossa samalla luokalla kuin mä. 

Kiertelyä kaupungissa

Eilen olin Boomin ja Margheritan (Boomin host siskon) kanssa kiertelemässä kaupungilla. Koluttiin muutama vaatekauppa läpi, sillä Boom tarvitsi enemmän lämpimiä vaatteita. Toistaiseksi sää täällä on ollut jopa kuuma, eikä sateita ole pahemmin näkynyt, mutta Boom varautuu jo nyt syksyn tuloon. Käytiin myös kenkäkaupassa. Jotenkin musta tuntuu, et kun lähen täältä takasin Suomeen ni tarviin yhden matkalaukun pelkästään kengille :D Hinnat täällä on suurinpiirtein samat kuin Suomessakin.

Piazza dell'Unita d'Italia

Margherita halusi tarjota meille jäätelöt, joten mentiin gelateriaan. On se jätski täällä vaan niin paljon parempaa kuin siellä pohjolassa. Oli vaan niin vaikea valita, että mitä makuja niistä kaikista vaihtoehdoista haluais kokeilla.

Illalla lähdettiin Valerian kanssa yhden tytön 18 v. synttäri juhlille. Tyttö on Valerian luokkakaveri ja juhlissa oli muitakin samalta luokalta. Ne järjestettiin päivänsankarin kotona ja kotitalon etupihalla. Ulos oli kannettu pöytiä ja tuoleja. Laatoitettu aukea oli täytetty tyynyillä ja matoilla, jotta ihmiset pääsivät ulos istumaan. Paikka oli todella hieno. Enimmäkseen me istuttiin viiniköynnös kujan alla, jossa oli Valerian parhaat luokkakaverit. Joka paikassa oli kynttilöitä ja tähdet näkyi hyvin, koska taivas oli selkeä.
Tarjolla oli paljon pientä suolaista kuten pizzaa ja voileipiä. Italialaisten nuorten juominen juhlissa on paljon järkevämpää kuin Suomessa. Suosittua ovat erilaiset kuohuviinit ja sellanen valkoviinin ja mineraaliveden sekoitus, joka ei kyl ollu ihan kauheen hyvää mun mielestä. Täällä ikäraja alkoholin ostamiseen ja juomiseen on 16, mutta kuulemma täällä pystyy ostamaan alkoholia vaikka olisit 10-vuotias.
Oli hauska huomata, että täällä soivat kaikki samat biisit kuin kotonakin. Tuli ihan mieleen keväällä järjestetyt clubnightit. Valeria kertoi samojen kappaleiden soineen myös Venezuelassa, joten musiikkia on näköjään nykyään aika samaa olit sitten missä päin maailmaa tahansa.
Tapasin hirveän paljon uusia ihmisiä, enkä nyt muista varmaan yhdenkään nimeä. Monet tulivat rohkeasti juttelemaan mun kanssa ja kyselemään Suomesta. Jotkut taas sanoivat että haluasivat jutella mun kanssa, mutta eivät uskalla käyttää englantia. Se on koulussakin aika yleistä. Hauskinta näiden mielestä olivat suomenkilen ja italian kielen samalta kuulostavat sanat eri merkityksineen (katso merta, katso sukkia ja vaimona) Jotkut eivät millään suostuneet uskomaan, että ne ovat oikeita suomen kielen sanoja :D
Me lähdettiin juhlista n. 01.00 ja käytiin syömässä brioches alla nutella. Eli ne on sellasia cornettoja, joissa on nutellaa sisällä. Nää italialaiset on ihan hulluna nutellaan :D Kotiin me tultiin taksin kanssa, koska kello oli niin paljon ja me oltiin jo aika väsyneitä. Ihan kiva lauantai ja mulla ei onneks ollu koulua.
Tänään meidän on tarkoitus kiertää kaupunkia autolla ja käydä ostamassa vähän postimerkkejä ni mä voin sit lähetellä kortteja ja kirjeitä täältä päin.

Suolaista salaattia

Viisi päivää Triestessä ovat kuluneet hyvin leppoisasti. Jotkin perheen rutiinit ovat tulleet jo tutuiksi ja ainakin osaan jo kulkea talossa. 

Aamulla herään tavallisesti kello 7 siihen kun läheisen kirkon kellot alkavat soida. Se on loppujen lopuksi aika mukava herätys arkisin, mutta viikonloppuisin se ei enää välttämättä ole enää niin hieno tapa herätä. Aamupala on sellainen kuin odotinkin. Saan vapaasti valita otanko kahvia vai kaakaota. Niiden kanssa syödään keksi tai cornetto ja siinä oikeastaan onkin koko aamupala :D 

Koulu alkaa samaan aikaan kuin Suomessakin eli 8.10. Matkani koululle kestää ehkä 4 minuuttia, joten hirveän aikaisin mun ei tarvitse lähteä kävelemään. Koulussa ei ole tarjolla lounasta, mutta pienestä "bar":ista voi ostaa pientä suolaista, kuten lämpimiä leipiä, pizza viipaleen tai pienen purkin sipsejä. Itse en ole sieltä mitään vielä ostanut. Nälkä on pysynyt yllättävän hyvin poissa lounaaseen asti, joka siis syödään vasta koulun jälkeen kotona.

Koulupäivät loppuvat viimeistään klo.13.10, jonka jälkeen oppilaat menevät kotiin syömään äidin laittaman lounaan. Se on kevyt, mutta kuitenkin riittävä annos esim. riisi-tonnikala-salaattia, kalapihvi tai keittoa. Jos tarjolla on salaattia, niin siihen laitetaan öljyä ja suolaa. Ajattelin esin, että suola tavallisessa salaatissa olisi outoa, mutta rakastan sitä :D Aion ehdottomasti kokeilla sitä Suomessakin.

Vaikka koulupäivät eivät ole pitkiä ne ovat uuvuttavia. Lounaan jälkeen onkin loistava aika ottaa päikkärit tai muuten vain levätä. Valeria opiskelee muiden italialaisten nuorten tavoin paljon. Itse sen sijaan en voi tehdä läksyjä ilman oppikirjoja tai kielitaitoa, joten kulutan aikaa lukien kirjaa, kertaamalla italiaa tai vain istumalla tietokoneella. 

Isä lähtee töihin n. klo.9 aamulla ja tulee kotiin vasta seitsemän tai kahdeksan aikaan. En käsitä miten hän jaksaa niin pitkiä työpäiviä. Kun kaikki ovat kotona syödään päivällinen n. klo 20.30-21.00 alkaen. Ennakkoluulojeni vastaisesti tavallisen arkisen päivällisen syömiseen ei käytetä sen enempää aikaa kuin Suomessakaan. Ainoastaan jos kylässä on vieraita tai kyseessä on muuten erikoinen ilta, pöytään kannetaan antipastot, primit, secondot ja jälkiruoat etc. 

Pöydän ääressä jutellaan päivän tapahtumista ja huomisen suunnitelmista. Mun host vanhemmat ovat ottaneet käyttöön tavan, että kaikki sanotaan ensin italiaksi, ja jos mä en ymmärrä, niin sitten se käännetään mulle englanniksi. Se on mun mielestä oikein hyvä tapa. Joskus host isä saattaa tehdä jopa niin, ettei anna mulle esim. leipää ennen kuin oon sanonut, mikä se on italiaksi :D Myös Valeria yrittää kovasti auttaa mua kielen oppimisen kanssa. Hän on tehnyt lappuja ja sijoittanut niitä kaikkialle asuntoon. Lapuissa lukee mikä mikäkin asia on nimeltään. Ovessa on lappu, jossa lukee: PORTA, keittiön ovenpielessä on lappu, jossa lukee: CUCINA ja vessan peilissä lappu: SPECCHIO jne. Koko perhe tukee mua kielen oppimisessa ja aivan kaikessa muussakin. Voin olla ihan rennosti perheen parissa ja vitsailla muiden mukana. 

Eilen illallisella pääsin kertomaan miten suomeksi sanotaan "look at the sea" eli katso merta. Lausuttuna nuo molemmat kuullostavat italialta eivätkä todellakaan ole kauniita sanoja ;D Sain aikaiseksi hyvät naurut. 

Näkymä Valerin ja mun huoneen ikkunasta. Otan kyllä lisää kuvia kaupungista kunhan kerkiän.

Kattaus päivällistä varten

Vaikka täällä ei syödä niin paljon kuin aluksi oletin, pelkään silti lihovani. Lähes jokainen vaihto-oppilas lihoo vuotensa aikana ruoan määrästä ja laadusta riippumatta. Lisäksi liikunnastakaan ei ole apua, sillä kyseessä on psyykkinen juttu. Valeria kertoi lihonneensa vaihtovuotensa aikana 14 kiloa, vaikka harrasti Salsan tanssimista ahkerasti koko vuoden ajan. Saa nähdä kuinka monta kiloa mulle loppujen lopuksi kertyy. Varsinkin kun pääsen käsiksi ihanaan gelatoon eli jäätelöön ;) 

Eka päivä koulussa (liceossa)

Eka päivä uudessa koulussa ohi. Koulu on suhteellisen pieni rakennus, vaikka oppilaita siellä on n.1100. Aamulla siellä oli todella ahdasta, sillä koulun aula on hyvin pieni.
Hyvin monet oppilaat polttavat tupakkaa ennen tunnille menoa ja aulan haju on sen mukainen. Toisaalta saan luvan tottua tupakan hajuun myös kotona, sillä host isäni ja myös siskoni polttavat sisällä. Italiassa koulu systeemi on erillainen kuin Suomessa. Oppilaat istuvat kaikki samassa luokassa ja opettajat kiertävät luokasta luokkaan.
Luokka huone on aika pieni ja nuhruinen. Seinät halkeilevat maalista eikä esillä ollut yhtäkään kuvaa tai mitään. Ainut sähköllä toimiva laite on luokan lamppu katossa. Siellä ei siis ole tietokonetta, piirtoheitintä, videotykkiä, älytauluista nyt puhumattakaan. Luokan seinällä on suhteellisen pieni liitutaulu ja sekin oli kelkeltä halki. Ilmastointia koulussa ei ole ollenkaan.
Välitunteja ei oikeastaan ole. Tuntien välissä on vain 5 minuuttia, jonka aikana opettaja vaihtaa luokkaa. Päivän puolessa välissä on yksi 15 minuutin tauko.
"Pääsin" istumaan eturiviin aivan opettajan pöydän eteen, koska siinä oli ainut vapaa paikka. Luokassa on myös toinen vaihtari, joka on Floridasta ja joka osaa jo puhua italiaa aika hyvin. Mulla ei ole vielä yhtään koulukirjaa, enkä tiedä milloin sellaisia saan, mutta ei niistä vielä paljon apua oliskaan.
Koulun jälkeen mun host äiti odotti mua koulun ulkorappusilla ja me mentiin kotiin yhdessä. Koulu matka ei ole todellakaan pitkä ja aikaa siihen ei mene kauaa.
Mulla ei ehkä sittenkään oo koulua lauantaisin :) Mut sen näkee sitten vasta vähän myöhemmin.

Perillä Ihmemaa Italiassa

Jeps. Perillä ollaan ehjin nahoin ja tavarat tallella. 

Meitä lähti 12 opiskelijaa Suomesta Italiaan ja tapasimme kaikki Helsinki-Vantaan lentokentällä. Huomasin, etten todellakaan ollut pakannut eniten tavaraa mukaan, vaan että muilla saattoi olla 34 kiloa painava laukku ja toisella oma sello mukana :D 

Saavuimme Roomaan, josta meidät kuljetettiin hotelliin, joka ei todellakaan sijainnut keskustassa. Koko hotelli oli Italiaan tulevien vaihtareiden käytössä. Suomalaiset ja turkkilaiset saapuivat hotellille ensimmäisten joukossa ja muiden maiden edustajat asteittain myöhemmin. Illalla meitä olikin jo reilu 400 nuorta. 

Hotelissa ainoana ohjelmana meillä oli orientaatiota. Kävimme läpi yleisiä asioita kuten: Miten Italissa tervehditään jne. Emme saaneet poistua hotellin alueelta, joten Rooman näkeminen jäi todella vähälle :( Onneksi siellä ehtii käydä vielä elämänsä aikana monesti, jos vain haluaa. 

Sunnuntai aamuna meidät lähetettiin matkaan kohti tulevia kotikaupunkejamme. Ainoastaan minä ja eräs thaimaalainen tyttö olimme matkalla Triesteen, joka sijaitsee suhteellisen kaukana Roomasta. Juna matka meni kuitenkin nopeasti nukkuessa ja kuunnellessa musiikkia. 

Kun saavuimme Triesten asemalle, oli meitä vastassa Boomin (thaimaalaisen) host perhe, pari oppilasta tuevasta koulustamme ja minun host isäni sekä siskoni. Äitini ei päässyt minua vastaan, koska hän oli vielä matkalla takaisin Italiaan. Hän työskentelee matkatoimistossa ryhmä matkojen vetäjänä ja oli palaamassa työmatkaltaan. Kaikki olivat hirveän iloisia ja ystävällisiä. He olivat väsänneet kylttejä joihin oli kirjoitettu tervetuloa thaiksi ja suomeksi (enemmän tai vähemmän oikein ;D) 

Asemalta emme menneetkään suoraan kotiin, vaan Boomin host perheen luokse. Siellä oli paljon Boomin host siskon kavereita ja tietysti Boomin host perhe mummoineen kaikkineen :) Istuimme ulkona, jonne meille oli katettu pöytä täynnä ruokaa: pizzaa, suolaista piirakkaa, pizza kääryleitä, hedelmiä, suolakeksejä, popcornia, makeaa piirakkaa, pikkuleipiä, sipsejä yms. 

Vasta illan suussa astuin ensimmäistä kertaa uuteen kotiini. Talo on kerrostalo, joka sijaitsee aivan koulun ja kaupungin keskustan lähellä. Asunnon ovessa oli uusi tervetuloa kyltti, jonka host siskoni Valeria oli tehnyt naapurin lasten kanssa. Asunto on kohtuullisen iso, mutta myös hieman sokkeloinen. Omaa huonetta minulla ei ole, vaan jaan huoneen Valerian kanssa.  

Boom ja minä

Kotioven kyltti :)

   

Viimeiset hetket Suomessa

Paljoa ei enää ole aikaa Suomessa. Oikeastaan vain seuraava yö ja sen jälkeen todella aikaisin aamulla lentokentälle ja kohti Roomaa. Mihin katosivat nämä kaikki päivät? Huomenna olen jo Italiassa.
Pakkaaminen meni nopeasti, mutta sekavasti, joten uskon unohtaneeni vaikka mitä kotiin. Suurempi laukkuni ei edes ollut ylipainoinen, vaikka todellakin luulin niin.
Kävin aikaisemmin tänään vielä hyvästelemässä viimeisen kerran isovanhempani ja tätini sekä serkkuni. Lisäksi veimme koiramme mummini ja ukkini luo hoitoon, joten sillekin oli sanotava heipat.
Lähteminen on ollut minulle erittäin vaikeaa. Ystävien hyvästely ja ajatus 10 kuukaudesta ilman perhettä ja kotia Suomessa ovat tuntuneet hirvittäviltä. Ainakin toistaiseksi aika tuntuu mahdottoman pitkältä, vaikka kaikki hokevat minulle, että se menee nopeasti.
En ole pystynyt jännityksen takia syömään pariin päivään ja sen vuoksi olen koko ajan hirveän väsynyt. Tällä hetkellä olemme vanhempieni kanssa Helsingissä ja sää on sateinen. Siltikään aurinkoinen ja lämmin Rooma ei lohduta haikeaa tunnetta.
Lähtö ja alku saattaa olla hankala, mutta uskon kaiken muuttuvan paremmaksi, kun pääsen perille.
Nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Lisää sitten Italiassa.