On siis kevät...

Ei ole Triestessä paljoa tapahtunut. Koulu jatkuu normaaliin tahtiinsa niinkuin arkikin. Tänään (25.4.) on vapaa päivä kaikkialla Italiassa, joten menimme eilen viettämään iltaa yhdessä luokan kanssa. Aika paljon olen viettänyt iltojani koulukavereiden seurassa. En ole ihan varma, miksi tämä päivä on vapaa, mutta jotenkin se liittyi toiseen maailmansotaan. 

Viime lauantaina yhdellä meidän luokkalaisella tytöllä oli 18v synttärit, jotka pidettiin pienessä diskon tapaisessa paikassa. Tapasin siellä myös muita kavereitani, jotka on samalla englannin "kurssilla" mun kanssa. 

Bussipysäkillä :)

Laskujeni mukaan, mulla on nyt n.10 viikkoa vaihtoa jäljellä. Kohta ollaan sentään jo toukokuussa. Aurinko on palannut Triesteen kahden sateisen viikon jälkeen ja luonto on ihanan vihreänä. Pääskysiäkin näkee ja kuulee iltaisin. Kesän odotus on jo kova. Perhe sai vieraita Firenzestä, joten kiersimme kaupunkia heidän kanssaa. Lähiaikoina olen kierrellyt Triestissä niin paljon, että en ihan heti niille perusnähtävyyksille lähde.

Kaiken ohessa minä, Carlos ja Alessia olemme puurtaneet kuviksen projektin parissa, joka ei työstä huolimatta valmistu luultavasti koskaan. Aiheena on liikkenne onnettomuudet ja me ollaan päätetty tehdä video. Toivottavasti saadaan jotakin valmistumaan. 

Tuli vähän tynkä päivitys. Lopuksi laitan kuvan, jossa kerrotaan, millä nimillä erilaisia kahveja kutsutaan Triestessä. Nimen alla on tapa, jolla niitä kutsutaan muualla Italiassa. Kivaa opiskelua.

Oppaana Triestessä

Scusa, scusa, scusa... En ole (taaskaan) pahemmin blogiani päivitellyt. Nyt yritän nopeasti kerätä kaiken tapahtuneen yhteen nippuun. Katsotaan paljonko unohdan.

Messina viikon jälkeen mun host isovanhemmilla oli 50-vuotis hääpäivä, jota juhlimme Kroatiassa, Capo d'Istriassa. Molemmat isovanhemmat ovat alunperin sieltä kotoisin ja osa sukulaisistakin asuu vielä siellä. Paikka oli sellainen maalaistalon tapainen ravintola, jonne kokoonnuimme noin 30 sukulaisen vahvuudella.

Nonna Fiorella ja nonno Elio

Pian juhlien jälkeen koittikin jo pääsiäinen. Perinteisiin kuuluu messussa käynti, mutta hieman ennen pääsiäistä luvassa on kuohuviinin pullotus ;D Isäni ja host setäni kävivät ostamassa litrakaupalla kuohuviiniä ja minä olin mukana pullottamassa sitä. Nyt sen pitää antaa olla rauhassa ja valmistua. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä menimme Francescan, Valentinan ja Giulian kanssa messuun läheiseen kirkkoon ja olimme (yllätys, yllätys) myöhässä, joten seisoimme koko ajan. Kotona söimme pääsiäis lounaan sukulaisten kanssa. Itsekin tuli syötyä niin paljon, ettei illallisen syömistä tarvinnut edes harkita. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta hieman erilaisella kokoonpanolla. 

Kuvassa on kaikki perheen pääsiäismunat. Täällä ei siis ole tapana ostaa pieniä pääsiäismunia ja piilottaa niitä vaan niiden kokoluokka on minimissään tuollaista. Suklaamunia oli noin 20 joista 1 oli mun :) Giulialla niitä oli 14. 

Pääsiäisen jälkeen pääsinkin taas vierailemaan Triesten lentokentällä :) Sillä Ilmari tuli viikoksi Triesteen! Tuntui hassulta nähdä joku kotopuolesta ihan ilmielävänä niin pitkästä aikaa. Hassua oli myös päästä puhumaan Suomea 6 päivää putkeen.

Viikko meni hirveän nopeasti, mutta ehdittiin aika hyvin nähdä Trieste. Sain itse toimia oppaana, vaikka en mikään Trieste asiantuntija olekaan ;)  Kävimme San Giustossa, jossa siis sijaitsee linna ja pieni katedraali, Piazza l'Unitalla, Canale Grandella, Piazza della Borsalla, Teatro romanolla, Miramaren linnassa, Napoleonicalla kävelemässä... Oikeastaan aika hyvin ehdittiin kiertää Triesten kaduilla. Lisäksi sunnuntaina käytiin Venetsiassa, vaikka sää ei mikään paras ollutkaan. 

Ehdin mä Ipin tutustuttaa mun perheeseen, Carlokseen, Boomiin ja pariin muuhunkin sukulaiseen tai kaveriin :) Ainakin tuli mun arki elämä täällä hieman tutummaksi. 

Käyntiin yhtenä iltana pelaamassa biljardia Carloksen ja Alessian kanssa. Mun pelitaidoissa ei kyl ollu kehumista ;D 

Tämä oli mun kuudes kertani Venetsiassa, mutta ensimmäinen sateessa. Kaduilla oli suht. vaikea liikkua sateenvarjojen takia ja sateestakin huolimatta kaupunki oli täynnä turisteja. Nyt olen nähnyt Venetsian vielä vetisempänä kuin yleensä.

Otin pari kuvaa myös Napoleonicalta. Se on siis ikäänkuin vuori, jonne voi mennä kävelemään ja sieltä näkee hyvin koko Triesten. Viimeksi olin siellä syksyllä, jolloin puut olivat ruskassa. 

Sisilian auringon alla

Viimein tämä toteutuu. Kirjoitan blogiini viikkovaihdostani Sisiliassa. Vietin viikkoni Messinan kaupungissa ja sain perheen sille ajalle. Matkustin yksin lentämällä Triestestä Cataniaan. Junalla matka olisi kestänyt noin 17. En ymmärrä miten sekin oli edes mahdollista, koska ei Italia niin suuri ole. 

Messiinassa minua odotti perheeni, johon kuuluivat Emilia (äiti), Francesco (isä) ja Angelica (10-vuotias tytär). Lisäksi perhe omisti Trilli koiran, kanin ja hetkellisesti pienen pienen koiranpennun Luckin. 

Toisena iltana tapasin muut viikkovaihtarit. Ennestään minulle tuttu oli Yuki Japanista, mutta Klara Belgiasta, Jeannette Norjasta, Alicia Domikaanisesta tasavallasta ja Yu Kiinasta olivat uusia tuttavuuksia. Puhuimme yhdessä koko ajan italiaa, vaikkakin Yulla oli kielen kanssa vielä paljon hankaluuksia. Yritin puhua ruotsia norjalaisen kanssa, mutta olen unohtanut totaalisesti kaiken! Ihan kamalaa kun pitäisi palattuani aloittaa ruotsin 4 kurssi :S 

Lucki oli yksi kuudesta koiranpennusta, jotka oli heitetty roskikseen. Perheen ystävä löysi ne koulun läheisestä roskalaatikosta ja pyysi Emilian apua pentujen väliaikaisessa hoidossa. Kaksi pennuista oli jo kuollut ja muille on löydetty koti. Ainoastaan Lucki oli vielä adoptoimatta. Saapumiseni jälkeen Lucki avasi silmänsä. Hän on vain oli vain noin 14 päivän ikäinen. 

Messinan kaupunki oli suurin piirtein samankokoinen Triesten kanssa ja tämäkin sijaitsee meren vieressä. En näköjään selviä ilman merta :D Raumaa, Triesteä ja Messinaa ei varmaan muu asia yhdistäkään. Messina on vanha kaupunki, mutta vanhimmat rakennukset ja melkein koko kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä. Keskutassa oli kuitenkin hieno kirkko. Kirkkoa hienompi oli kuitenkin kellotorni. Siinä oli paljon kultaisia hahmoja: Leijona, kukko, kaksi naista, paljon uskonnollisia hahmoja, kuolema ja hevosvaunut. Kun kello loi kaksitoista (päivällä) kaikki hahmot liikkuivat. 

Kellotornin toisella sivulla oli myös... no en tiedä miksi tota kutsutaan, mutta se näytti tarkan päivän, kuukauden, vuoden ja mikä kirkollinen kausi oli menoillaan. 

Duomo ja kellotorni

Ruoka Sisiliassa on ehdottomasti parempaa kuin täällä pohjoisessa. Kaikki mitä söin oli hyvää (pähkinä jogurttia lukuunottamatta). Etelässä tehdään paljon tyyppillisiä makeita ja suolaisia syötäviä, joita ei ihan oikeasti näe koskaan pohjoisessa. Lihoin viikossa ihan varmana. Söimme kaikki joka päivä jäätelöä ;D Mutta se on vaan niin hyvää. 

Cannolit ovat erittäin perinteisiä Sisiliassa. En kyllä pytynyt syömään kuin reilun puolikkaan ja olin täynnä. Mutta hyviä olivat. 

Trilli :)

Perhe asui tavallaan kerrostalossa, mutta asunto oli iso ja siihen kuului myös puutarha, jossa kasvoi mandariineja ja sitruunoita. Pidin talosta ja pihasta paljon. Molemmat olivat värikkäitä niinkuin Sisilialaiset ihmisetkin. 

Näkymä Messinaan 

Emilia ja Angelica

 AFS oli järjestänyt meille paljon ohjelmaa viikon ajaksi. Teimme mm. reissun Taorminaan. Oi miten rakastuinkaan siihen päivään. Ilma oli ihana ja kaupunki perin italialainen. Näimme Etnan ja teatro romanon eli siis roomalaisen teatterin.

Teatro romano

Jeanette (Norja), Alicia (Dominikaaninen tasavalta), minä, Yuki (Japani), Klara (Belgia) ja takana Romedius, joka on 6 kuukauden vaihtarina Messinassa (Itävalta) 

Alicia ja minä

Taorminassa ja muuallakin Sisiliassa myydään paljon heldelmiä, sillä siellä niitä kasvaa kuin sieniä sateella :D

Kävimme Isola Bellalla, joka siis tarkoittaa kaunista saarta. Sieltä otimme pienen venen ja kiersimme hiukan saarta. Ympäriltä löytyi luolia ja kristallin kirkasta, turkosia ja hyvin suolaista vettä. 

Vene pysähtyi heteksi ja meillä oli mahdollisuus hypätä veteen, mikäli halusimme. Halusimme kovasti, mutta ongelmana oli: meillä ei ollut uikkareita eikä pyyhkeitä. No eihän sekään sitten meitä loppujen lopuksi estänyt. Alusvaateiden ja topin kanssa vain veteen ja siinä se. Virkistihän se ja nyt on talviturkki heitetty ;D 

Se oli hieno päivä ja varmaan koko viikon paras. 

Pulahduksen jälkeen

Teimme reissuja myös rannalle ja museoihin ja viimeisenä päivänä menimme Liparin saarelle. Saarelle oli perustettu myös ihan kunnon kaupunki. Mahtaisi olla hassua elää pienellä saareella suhteellisen kaukana mantereesta. Kaunista ja aurinkoista oli sielläkin.

(Joo tiedän et mun naama on punainen... johtuu auringosta, jota sain ison annoksen ;D )

Viimeisenä iltana menimme kaikki pizzalle perheidemme kanssa. Tuli erittäin haikea mieli kun piti hyvästellä muut tytöt. Meillä oli hieno viikko takana ja tulevaisuudessa emme todennäköisesti näe enää koskaan. Se on surullinen ajatus.

Viimeisenä aamuna perhe heitti minut bussiasemalle. Voin sanoa, että kyyneleitä vastaan oli erittäin vaikea taistella. He olivat ollet erittäin mukavia ja ihania minua kohtaan. He kutsuivat minut heti uudelleen käymään. Haluankin joskus palata etelään :) Viikkosta jäi erittäin hyvä maku suuhun.