Kesäloma!!

SE ON OHI!

Nyt voin sanoa käyneeni vuoden italialaista lukiota! Aloitin kouluvuoden ensimmäisenä päivänä ja lopetin viimeisenä. Opetuksen tasoa tai koulua yleensäkään en menisi millään lailla ylistämään, mutta uusi kokemus sekin. Nyt sitä osaa paremmin arvostaa suomalaista koulusysteemiä ja omaa rakasta lukiota. Luokkamme oli kiva, vaikka aluksi kielen kanssa ongelmia olikin. 

Joitakin opettajia jään ehkä hiukan kaipaamaan, mutta historian/filosofian opetajaa en tosiaankaan. "Ei enää yhtään Salotton tuntia" kuulostaa liian hyvältä ;D Numeroitani en tiedä, sillä ne saa hakea koululta myöhemmin kesällä. Sen jo osaan sanoa, etteivät ne mitään hyviä voi olla, sillä en opiskellut lähes ollenkaan koko vuonna. 

Kuvassa vain osa luokastamme. Vasemmalta: Marco, Andrea, Francesco, Carlos, Luca, Emanuele, Thomas, Matteo. Edessä: minä, Francesca ja Stefania

Carloksen isä (Fernando) piti meille yhden enkun tunnin ja saimme häneltä paidat :D Fernando tuli Triesteen Carloksen isoäidin kanssa yli kuukaudeksi. 

Viimeisiä viedään

On siitä taas ehtiny vähän vierähtää aikaa ku oon kirjottanut blogia. Nää onki viimeisempiä päivityksiä... 

Viikko sitten sunnuntaina Giulialla oli ensimmäinen kommuunio. Eli siis vähän niinkuin luterilaisten rippi 15 vuotiaina. Erona on, että katolilaiset lapset osallistuvat ehtoolliselle ensimäistä kertaa 9-10 vuotiaina. Sitä ennen he käyvät ensi kertaa ripittäytymässä eli tunnustamassa syntinsä. Päivä alkaa messulla ja jatkuu sen jälkeen juhla lounaalla. Tällä kertaa menimme kirkon jälkeen Kroatiaan syömään. 

Ennen messua. 

Kroatiassa. Minä ja 1° kommuunion käynyt Giulia

Viime viikonloppuna Valentina juhli 21v. syntymäpäiviään. Hän oli varannut yhden baarin iltaa varten ja paikalla oli noin 30 muuta. Valentinan kavereista ainakin 80% pelaa koripalloa. Itse en keskusteluun näin ollen paljon pystynyt osallistumaan. En muutenkaan tuntenut lähes ketään, mutta onneksi ilta oli sentään lämmin.

Francesca, Valentinan kaveri, Valentina, minä ja Giulia. Tunnen itteni jotenkin lyhyeksi ;D

Sunnuntaina mentiin Boomin kanssa ihan spontaanisti viettämään vapaapäivää. Mentiin Barcolalle, syömään ja leffaan. Se oli sellanen kiva ja spontaani päivä. Yritin opettaa Boomin "heittämään leipiä". Tost kuvasta saa sellasen käsityksen, ettei sää ollu hyvä tai lämmin, mut itseasiassa se oli. Hiukan pilviä joo, mut kyl se aurinkoki paisto :) Muutenkin lämpötila on koko ajan yli 20 asteen. Jo heti aamulla. 

Nyt on viimeinen viikko koulua käynnissä. Enää 3 päivää ja alkaa vapaus! Niin outoa et ens viikolla sapuu jo porukatki Triesteen. Pakkaaminenki pitäs alottaa pian. Kohta ollaan kotona taas. 

Löyty taas tällanen hieno kuva siitä miten puhutaan käsillä :D Ja voin sanoa, et ite ainakin tunnistan noist aika monta. Ja... ehkä oon paria alkanu käyttääki ;)

Tässä näin: 

Auguri! E Auguri! :)

Viime viikonloppuna pääsin viimeinkin käymään Pordenonessa! Se oli ollut jo pitkään suunnitelmissa, mutta sen toteuttaminen oli vain lykkääntynyt erinäisistä syistä. 

Nappasin junan Triestestä ja saavuin Pordenoneen juuri kun Kaisa oli päässyt koulusta. Jäimme kaupungin keskustaan kiertelemään yms. Onneks sää oli hieno, jopa kuuma. 

Pääsin myös pyöräilemään pitkästä aikaa, sillä Triestessä ei kukaan voi pyöräillä erittäin mäkisten katujen vuoksi. Illalla söimme Kaisan kotona. Hänen host perheensä on aivan ihana. Kaikki ovat mukavan rentoja ja ystävällisiä. Varsinkin Kaisan host pikkuveli oli suloinen :) 

Kaisalla oli perjantaina ollut syntymäpäivä ja päätimme mennä hiukan juhlistamaan sitä. Kaisa oli bongannut meille yhden clubin/diskon jonne me menimme myöhään illalla. Kaisan isä heitti ja haki meidät, mikä tosiaan helpotti menemistä. 

Aluksi näytti, ettei paikalla ole paljon porukkaa, mutta myöhemmin sali täyttyi ihmisistä. Taisimme Kaisan kanssa olla nuorimmat osalistujat, mutta ei se menoa haitannut. Hiukan tunsin itseni tyhmäksi, koska tiesin seuraavana aamuna meneväni serkkuni ensimmäiseen kommuunioon, joka tarkoitti aikaista herätystä ja kirkkoon menemistä. Mutta pitihän sitä hiukan pitää hauskaa Kaisan synttäreiden kunniaksi ;) 

Suomi tytöt 

Aamulla Kaisa ja Ivo heittivät mut juna-asemalle. Hiukan oltiin väsyneitä yön jälkeen, mutta aikasin piti nousta ja palata Triesteen. Ens kerralla oon sit pidempään.

Kaisa ja Ivo, host isä :) Erittäin mukava heppu! 

Triestessä tosiaan odotti kirkko ja host serkun Marcon ensimmäinen kommuunio. Menimme kirkkoon (yllätys yllätys) myöhässä. Messun jälkeen menimme Slovenian puolelle syömään lounaan. Sää oli täysin muuttunut edellisestä päivästä ja ilma oli tuulinen ja jopa kylmä :S 

Ne olivat aika pienimuotoiset juhlat, mutta olin niin väsynyt, etten enempää olisi jaksanut juhliakaan. 

Ensi sunnuntaina vuorossa on Giulian ensimmäinen kommuunio.

Marco 

Avanti ragazzi!

Viime sunnuntaina olimme partio porukalla jakamassa mitaleja Baviselassa. Bavisela on vuosittainen juoksu tapahtuma, joka järjestetään Triestessä. Matkan pituuden saa valita itse. Ns. perheille suunnattu matka on 9 kilometriä. Pidempiä matkoja ovat puolimaraton (21 km) ja maraton (42 km). Aamu oli sateinen, mutta juoksijoiden onneksi ilma parani huomattavasti. Moni tuttuni osallistui 9 kilometrin matkalle. Muunmuassa Francesca, Carlos ja Boomin host sisko Margerita. Jotkut tekivät lyhyimmän lenkin koiransa, lastensa tai mummonsa kanssa. Perhe maratonissa kyseessä ei ollut kilpailusta, joten matkan sai taittaa myös pyörällä, rullaluistimilla tai millä halusi. Itsekin olisin voinut osallistua, mutta kun olin siellä töissä niin en sitten juossut. 

Minä ja Boom jaettiin mitalit maratoonareille eli ihan niille, jotka olivat juosseet 42 kilometriä. Jotkut olivat niin onnellisia päästessään maaliin, että halusit antaa poskisuukkoja ja haleja ;D 

Compagnia San Giorgo 4°

Tällä viikolla Triesten koulut ovat esittäneet näytelmiään Rossettissa eli suurimmassa ja hienoimmassa Triesten teatterissa. Joka vuosi lukioiden teatteriryhmät valmistavat näytelmän ja esittävät sen ihan kunnon teatterissa kunnolliselle yleisölle. Se on samalla koulujen välinen kilpailu. Itse olen käynyt katsomassa kolme näytöstä ja kaikki olivat hyviä :D Lavasteet ja puitteet ovat olleet mielettömät, mutta myös näyttelijät ovat olleet taitavia. Itsellenikin tuli halu taas päästä tekemään teatteria.

Hiukan on mun Suomeen paluu suunnitelmat muuttuneet. Tulenkin jo 18. kesäkuuta takaisin ja näin ollen pääsen viettämään juhannuksen kotona. Eli nähään ens kuussa! 

Toukokuussa ollaan

Meidän kuviksen projekti on viimein kuvattu, toimitettu ja siihen liittyvät vastuunvapautus paperitkin on allekirjoitettu ihan Suomen ja USA:n kautta. Siis minä ja Carlos tarvitsimme oikeilta vanhemmilta luvan esiintyä projektin videolla. Sählinkihän siitä syntyi, mutta onnistuimme :) Tässä muutama kuva mallista, jonka rakensimme ja jolla kuvasimme osan videosta. Eiks oo hieno? :D Toivon, että Carlos saa aikaiseksi lähettää valmiin projekstin mulle sitten joskus. 

Rakennettiin pohja styroksista ja tiet on hiekkapaperista. Sen rakentaminen eteni hitaasti. Tosin siihen saattoi vaikuttaa, että katsoimme välillä Simpsoneita tai katselimme videoita youtubesta.

Perheeseen on saapunut uusi jäsen: Kani nimeltään Brownie. Giulia (nuorin host siskoni) halusi kanin ja viime torstaina palatessani kotiin sellainen nökötti häkissä keskellä olohuonetta. 

Giulia ja Brownie

Viikonloppuna menimme Boomin kanssa viettämään sunnuntaita Triesten ostoskeskukseen ja ajauduimme popcornin tuoksun huokkuttelemina katsomaan leffaa (italiaksi dupattuna tietenkin). Vappuna meillä oli yksi loma päivä, jonka käytin nukkumiseen ja Valentinan korispelin katsomiseen. Täällä Italiassa kun ei vappua millään lailla vietetä. Se on vain työntekijöiden päivä (giorno di lavoratori). Sää on kyllä ollut niin kesäinen, että on hassua puhua keväästä. Ulkona pärjää hyvin vielä iltaisinkin t-paidalla ja päivällä lämpöä on noin +27 astetta. Harmi ettei Triestessä oo oikein kunnon rantaa, mut kai sitä jostain uimaan pääsis. 

Ciao, ciao, ciao! A presto! 

On siis kevät...

Ei ole Triestessä paljoa tapahtunut. Koulu jatkuu normaaliin tahtiinsa niinkuin arkikin. Tänään (25.4.) on vapaa päivä kaikkialla Italiassa, joten menimme eilen viettämään iltaa yhdessä luokan kanssa. Aika paljon olen viettänyt iltojani koulukavereiden seurassa. En ole ihan varma, miksi tämä päivä on vapaa, mutta jotenkin se liittyi toiseen maailmansotaan. 

Viime lauantaina yhdellä meidän luokkalaisella tytöllä oli 18v synttärit, jotka pidettiin pienessä diskon tapaisessa paikassa. Tapasin siellä myös muita kavereitani, jotka on samalla englannin "kurssilla" mun kanssa. 

Bussipysäkillä :)

Laskujeni mukaan, mulla on nyt n.10 viikkoa vaihtoa jäljellä. Kohta ollaan sentään jo toukokuussa. Aurinko on palannut Triesteen kahden sateisen viikon jälkeen ja luonto on ihanan vihreänä. Pääskysiäkin näkee ja kuulee iltaisin. Kesän odotus on jo kova. Perhe sai vieraita Firenzestä, joten kiersimme kaupunkia heidän kanssaa. Lähiaikoina olen kierrellyt Triestissä niin paljon, että en ihan heti niille perusnähtävyyksille lähde.

Kaiken ohessa minä, Carlos ja Alessia olemme puurtaneet kuviksen projektin parissa, joka ei työstä huolimatta valmistu luultavasti koskaan. Aiheena on liikkenne onnettomuudet ja me ollaan päätetty tehdä video. Toivottavasti saadaan jotakin valmistumaan. 

Tuli vähän tynkä päivitys. Lopuksi laitan kuvan, jossa kerrotaan, millä nimillä erilaisia kahveja kutsutaan Triestessä. Nimen alla on tapa, jolla niitä kutsutaan muualla Italiassa. Kivaa opiskelua.

Oppaana Triestessä

Scusa, scusa, scusa... En ole (taaskaan) pahemmin blogiani päivitellyt. Nyt yritän nopeasti kerätä kaiken tapahtuneen yhteen nippuun. Katsotaan paljonko unohdan.

Messina viikon jälkeen mun host isovanhemmilla oli 50-vuotis hääpäivä, jota juhlimme Kroatiassa, Capo d'Istriassa. Molemmat isovanhemmat ovat alunperin sieltä kotoisin ja osa sukulaisistakin asuu vielä siellä. Paikka oli sellainen maalaistalon tapainen ravintola, jonne kokoonnuimme noin 30 sukulaisen vahvuudella.

Nonna Fiorella ja nonno Elio

Pian juhlien jälkeen koittikin jo pääsiäinen. Perinteisiin kuuluu messussa käynti, mutta hieman ennen pääsiäistä luvassa on kuohuviinin pullotus ;D Isäni ja host setäni kävivät ostamassa litrakaupalla kuohuviiniä ja minä olin mukana pullottamassa sitä. Nyt sen pitää antaa olla rauhassa ja valmistua. Ensimmäisenä pääsiäispäivänä menimme Francescan, Valentinan ja Giulian kanssa messuun läheiseen kirkkoon ja olimme (yllätys, yllätys) myöhässä, joten seisoimme koko ajan. Kotona söimme pääsiäis lounaan sukulaisten kanssa. Itsekin tuli syötyä niin paljon, ettei illallisen syömistä tarvinnut edes harkita. Sama toistui seuraavana päivänä, mutta hieman erilaisella kokoonpanolla. 

Kuvassa on kaikki perheen pääsiäismunat. Täällä ei siis ole tapana ostaa pieniä pääsiäismunia ja piilottaa niitä vaan niiden kokoluokka on minimissään tuollaista. Suklaamunia oli noin 20 joista 1 oli mun :) Giulialla niitä oli 14. 

Pääsiäisen jälkeen pääsinkin taas vierailemaan Triesten lentokentällä :) Sillä Ilmari tuli viikoksi Triesteen! Tuntui hassulta nähdä joku kotopuolesta ihan ilmielävänä niin pitkästä aikaa. Hassua oli myös päästä puhumaan Suomea 6 päivää putkeen.

Viikko meni hirveän nopeasti, mutta ehdittiin aika hyvin nähdä Trieste. Sain itse toimia oppaana, vaikka en mikään Trieste asiantuntija olekaan ;)  Kävimme San Giustossa, jossa siis sijaitsee linna ja pieni katedraali, Piazza l'Unitalla, Canale Grandella, Piazza della Borsalla, Teatro romanolla, Miramaren linnassa, Napoleonicalla kävelemässä... Oikeastaan aika hyvin ehdittiin kiertää Triesten kaduilla. Lisäksi sunnuntaina käytiin Venetsiassa, vaikka sää ei mikään paras ollutkaan. 

Ehdin mä Ipin tutustuttaa mun perheeseen, Carlokseen, Boomiin ja pariin muuhunkin sukulaiseen tai kaveriin :) Ainakin tuli mun arki elämä täällä hieman tutummaksi. 

Käyntiin yhtenä iltana pelaamassa biljardia Carloksen ja Alessian kanssa. Mun pelitaidoissa ei kyl ollu kehumista ;D 

Tämä oli mun kuudes kertani Venetsiassa, mutta ensimmäinen sateessa. Kaduilla oli suht. vaikea liikkua sateenvarjojen takia ja sateestakin huolimatta kaupunki oli täynnä turisteja. Nyt olen nähnyt Venetsian vielä vetisempänä kuin yleensä.

Otin pari kuvaa myös Napoleonicalta. Se on siis ikäänkuin vuori, jonne voi mennä kävelemään ja sieltä näkee hyvin koko Triesten. Viimeksi olin siellä syksyllä, jolloin puut olivat ruskassa. 

Sisilian auringon alla

Viimein tämä toteutuu. Kirjoitan blogiini viikkovaihdostani Sisiliassa. Vietin viikkoni Messinan kaupungissa ja sain perheen sille ajalle. Matkustin yksin lentämällä Triestestä Cataniaan. Junalla matka olisi kestänyt noin 17. En ymmärrä miten sekin oli edes mahdollista, koska ei Italia niin suuri ole. 

Messiinassa minua odotti perheeni, johon kuuluivat Emilia (äiti), Francesco (isä) ja Angelica (10-vuotias tytär). Lisäksi perhe omisti Trilli koiran, kanin ja hetkellisesti pienen pienen koiranpennun Luckin. 

Toisena iltana tapasin muut viikkovaihtarit. Ennestään minulle tuttu oli Yuki Japanista, mutta Klara Belgiasta, Jeannette Norjasta, Alicia Domikaanisesta tasavallasta ja Yu Kiinasta olivat uusia tuttavuuksia. Puhuimme yhdessä koko ajan italiaa, vaikkakin Yulla oli kielen kanssa vielä paljon hankaluuksia. Yritin puhua ruotsia norjalaisen kanssa, mutta olen unohtanut totaalisesti kaiken! Ihan kamalaa kun pitäisi palattuani aloittaa ruotsin 4 kurssi :S 

Lucki oli yksi kuudesta koiranpennusta, jotka oli heitetty roskikseen. Perheen ystävä löysi ne koulun läheisestä roskalaatikosta ja pyysi Emilian apua pentujen väliaikaisessa hoidossa. Kaksi pennuista oli jo kuollut ja muille on löydetty koti. Ainoastaan Lucki oli vielä adoptoimatta. Saapumiseni jälkeen Lucki avasi silmänsä. Hän on vain oli vain noin 14 päivän ikäinen. 

Messinan kaupunki oli suurin piirtein samankokoinen Triesten kanssa ja tämäkin sijaitsee meren vieressä. En näköjään selviä ilman merta :D Raumaa, Triesteä ja Messinaa ei varmaan muu asia yhdistäkään. Messina on vanha kaupunki, mutta vanhimmat rakennukset ja melkein koko kaupunki tuhoutui maanjäristyksessä. Keskutassa oli kuitenkin hieno kirkko. Kirkkoa hienompi oli kuitenkin kellotorni. Siinä oli paljon kultaisia hahmoja: Leijona, kukko, kaksi naista, paljon uskonnollisia hahmoja, kuolema ja hevosvaunut. Kun kello loi kaksitoista (päivällä) kaikki hahmot liikkuivat. 

Kellotornin toisella sivulla oli myös... no en tiedä miksi tota kutsutaan, mutta se näytti tarkan päivän, kuukauden, vuoden ja mikä kirkollinen kausi oli menoillaan. 

Duomo ja kellotorni

Ruoka Sisiliassa on ehdottomasti parempaa kuin täällä pohjoisessa. Kaikki mitä söin oli hyvää (pähkinä jogurttia lukuunottamatta). Etelässä tehdään paljon tyyppillisiä makeita ja suolaisia syötäviä, joita ei ihan oikeasti näe koskaan pohjoisessa. Lihoin viikossa ihan varmana. Söimme kaikki joka päivä jäätelöä ;D Mutta se on vaan niin hyvää. 

Cannolit ovat erittäin perinteisiä Sisiliassa. En kyllä pytynyt syömään kuin reilun puolikkaan ja olin täynnä. Mutta hyviä olivat. 

Trilli :)

Perhe asui tavallaan kerrostalossa, mutta asunto oli iso ja siihen kuului myös puutarha, jossa kasvoi mandariineja ja sitruunoita. Pidin talosta ja pihasta paljon. Molemmat olivat värikkäitä niinkuin Sisilialaiset ihmisetkin. 

Näkymä Messinaan 

Emilia ja Angelica

 AFS oli järjestänyt meille paljon ohjelmaa viikon ajaksi. Teimme mm. reissun Taorminaan. Oi miten rakastuinkaan siihen päivään. Ilma oli ihana ja kaupunki perin italialainen. Näimme Etnan ja teatro romanon eli siis roomalaisen teatterin.

Teatro romano

Jeanette (Norja), Alicia (Dominikaaninen tasavalta), minä, Yuki (Japani), Klara (Belgia) ja takana Romedius, joka on 6 kuukauden vaihtarina Messinassa (Itävalta) 

Alicia ja minä

Taorminassa ja muuallakin Sisiliassa myydään paljon heldelmiä, sillä siellä niitä kasvaa kuin sieniä sateella :D

Kävimme Isola Bellalla, joka siis tarkoittaa kaunista saarta. Sieltä otimme pienen venen ja kiersimme hiukan saarta. Ympäriltä löytyi luolia ja kristallin kirkasta, turkosia ja hyvin suolaista vettä. 

Vene pysähtyi heteksi ja meillä oli mahdollisuus hypätä veteen, mikäli halusimme. Halusimme kovasti, mutta ongelmana oli: meillä ei ollut uikkareita eikä pyyhkeitä. No eihän sekään sitten meitä loppujen lopuksi estänyt. Alusvaateiden ja topin kanssa vain veteen ja siinä se. Virkistihän se ja nyt on talviturkki heitetty ;D 

Se oli hieno päivä ja varmaan koko viikon paras. 

Pulahduksen jälkeen

Teimme reissuja myös rannalle ja museoihin ja viimeisenä päivänä menimme Liparin saarelle. Saarelle oli perustettu myös ihan kunnon kaupunki. Mahtaisi olla hassua elää pienellä saareella suhteellisen kaukana mantereesta. Kaunista ja aurinkoista oli sielläkin.

(Joo tiedän et mun naama on punainen... johtuu auringosta, jota sain ison annoksen ;D )

Viimeisenä iltana menimme kaikki pizzalle perheidemme kanssa. Tuli erittäin haikea mieli kun piti hyvästellä muut tytöt. Meillä oli hieno viikko takana ja tulevaisuudessa emme todennäköisesti näe enää koskaan. Se on surullinen ajatus.

Viimeisenä aamuna perhe heitti minut bussiasemalle. Voin sanoa, että kyyneleitä vastaan oli erittäin vaikea taistella. He olivat ollet erittäin mukavia ja ihania minua kohtaan. He kutsuivat minut heti uudelleen käymään. Haluankin joskus palata etelään :) Viikkosta jäi erittäin hyvä maku suuhun.