Viimeiset päivät semesterien kanssa

Uuteen perheeseen tottuminen on sujunut hyvin ja elämä alkaa pikku hiljaa muuttua normaaliksi. Aamuihin tosin en ole tottunut, sillä ne ovat niin erilaisia kuin koto Suomessa tai vanhassa isäntäperheessäni. Herääminen tapahtuu 15 minuuttia ennen lähtemistä ja kiireessä pukeudutaan, syödään aamiainen ja hoidetaan muut aamutoimet. Minä olen aina ensimmäinen jalkeilla, vaikka yleensä se on ollut päinvastoin. Äitini vie minut autolla Boomin talon luokse, josta yhdessä kävelemme bussipysäkille. 

Perhe on hyvin huomaavainen. Kun äitini Suomesta lähetti pieniä suomi tuliaisia he olivat oikein kiitollisia. Mukana oli suomi kirja, jossa oli kuva suomalaisesta saunasta. Sen nähtyään perhe kysyi minulta, että ikävöinkö saunaa. Sanoin kaipaavani saunan lämpöön silloin tällöin. Tämän johdosta lähdimme koko perheen voimin Sloveniaan ja siellä kylpylään, jossa sitten saunoimme ;D 

Koulupäivien jälkeen menen isovanhempieni luo syömään lounaan. Koirat Nero ja Tobi ovat aina vastassa. Nero on 3-vuotias ja täynnä energiaa. Se vain hyppii ja haluaa leikkiä koko ajan. Tobi sen sijaan on 13-vuotias ja hyvin huterassa kunossa. Tulee jopa hiukan surku sitä katsellessa. Isoäitini tekee minulle aina ruoan ja istuu seuranani. Hän kutsuu minua "stellaksi" eli tähdeksi. Isoisäni ei ole lähes koskaan kotona, mutta kun hän puhuu en saa hänen puheestaan lähes mitään selvää :S 

Viikko sitten perjantaina oli host siskoni Valentinan koripallo peli. Valentina pelaa toisessa sarjassa, jota kutsutaan A2. Hän saa jopa kuukausi palkkaa. Otellu oli todella jännittävä ja loppujen lopuksi hävisimme yhdellä pisteellä. 

Super sisko!

Keskiviikkona lähdimme vaihtariporukalla keilamaan. Mukana olivat myös Francesca ja Valentina. Mä avasin pelin hyvin ja kolmesta ekasta vuorosta saldona oli jopa 0 pistettä ;DD Taito sekin. Loppujen lopuksi kuitenkin voitin koko pelin! 

Keilaamisen jälkeen mentiin vielä pizzalle. En ole edes jaksanut laskea montako pizzaa olen täällä syönyt. Mutta hyvää oli. 

Jos kuvaa katsoo tarkkaan ni erottaa Michaelin pään :D 

Perjantaina pidettiin pienet juhlat Michaelin ja Bethin lähdön vuoksi. Jokaisen vaihtarin piti kokata jotakin tyypillistä oman maansa ruokaa. En meinannut millään keksiä tyypillisiä suomalaisia ruokia, joten  päädyin tekemään lihapullia. Niitä tosin kehuttiin, vaikka eivät olleetkaan läheskään yhtä hyviä kuin Suomessa.  Unohdin ottaa niistä kuvan, vaikka tein hammastikuista ja Suomi tarroista niihin hienot Suomen liput ja kaikkea. 

Tämä kuva on kahdesta Suomi kakusta, jotka tein Francescan kanssa. Toiseen emme keksineet muutakaan kirjoittamista kuin Trieste, mutta se on ihan hyvä :) 

Michael kokaamassa jotakin.

Michael, Michaelin host veli Marco, Francesca, minä ja Giulia.

Lauantaina suuntasimme jälleen kerran Venetsiaan, koska Michael halusi käydä vielä ennen lähtöään siellä. Minulla ei ainakaan ollut mitään sitä vastaan, koska Venetsia on aina kaunis ja meille osui vielä oikein hyvä sää. Mitään uutta en Venetsiasta tällä kertaa löytänyt, mutta San Marcon aukiolla leikkimme hieman pulujen kanssa. Tai pulut meidän kanssamme. Sain porukaltamme hienon nimityksen tuon päivän jälkeen: Jenny the bird woman ;D 

Sunnuntaina menimme pelaamaan wiitä ja syömään lounasta Michaelin luokse. Matka kesti autolla melkein 45 minuuttia ja minä kun luulin asuvani nyt kaukana :O 

Ilmeeni: Aiuta! (apua)

Tämä kuva onnistui hyvin. Tosin se on Carloksen ottama. 

Romeon ja Juulian kaupunki

En oo kirjoittanut piiiiitkään aikaan. Loppu joululoma oli yhtä hulinaa, sillä tein 3 päivän reissun Veronaan ja sen jälkeen vaihdoin isäntäperhettäni. Ensimmäinen kouluviikko on kulunut uuteen taloon ja uusiin käytäntöihin tutustumisessa.

Veronaan lähdin paikallisten partiolaisten kanssa. Vaihtoehtoina oli lähteä vuoristoon tai Veronaan, mutta vartio valitsi kaupungin, jotta minä näkisin hiukan nähtävyyksiä. Matkustimme junalla ja yövyimme veronalaisten partiolaisten talolla (koulun alakerrassa).
Verona. Romeon ja Juulian kaupunki. Kirkkojen ja linnojen kaupunki. Pulujen kaupunki :D
Ilma oli kylmempi kuin Triestessä. Lämpötila heitteli 1 ja 4 asteen välillä. Kaupunki oli kietoutunut myös sankan sumun sekaan, joten kuvat eivät ole niitä tarkimpia mahdollisia.

Karuselli Veronan tunnetuimmalla piazzalla. 

Veronan Areena.

Mun mielestä oikein suloinen näyteikkuna :)

Juulian parveke. "Oi Romeo!"

Rakkauden lukkoja ja PALJON. Kaikki oli kiinnitetty Juulian talon porttiin.

Buongiorno Verona! Kuva on otettu tornista, jonka huipulle me kävelimme sellaiset 368 rappusta.

Areena sisältä.

Lumiset vuoret.

Teatro romano.

Kaupungilla kiertelyn lisäksi kävimme chocolateriassa, josta sai aivan ihanaa kuumaa suklaata. Mausteet sait valita itse. Eli jos halusit suklaasi mintulla tai kookoksella niin sen kun pyysit. Parhainta kuumaa suklaata ikinä! Kuuma suklaa on siis ihan niinkuin sulaa suklaata, ei kaakaota.

Illalla tapasimme muut partiolaiset ja söimme hyvin. 

Tällä viikolla olen tosiaan totutellut uuteen perheeseeni. Nyt minulla on oma huone ja iso talo. Lähes naapurissa asuvat myös isovanhemmat kahden koiransa kanssa. Talon tavoissa on tietenkin muistamista, mutta enemmän oppimista on tosin ollut busseissa. Ennen pystyi kävelemään melkein minne vain. Asuin niin keskustassa. Vaihtoni jälkeen joudun käyttämään busseja. Usein jopa kahta eri bussia. Se tarkoittaa, että ajankäyttö täytyy suunnitella nyt entistä paremmin. 

Felice anno nuovo 2012!

Joululomalla on ollut paljon tekemistä, mutta myös paljon päiviä, jolloin en ole tehnyt sitten yhtikäs mitään. Nyt lyhyt selostus joulusta aina uuteen vuoteen asti. Tosin kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 

Jouluaatto aamuna teimme viimein kuusen Valerian kanssa. Ihan muovikuusi, joka piti kasata ja sitten koristella. Italiassa on harvinaista, että sisälle tuotaisiin aito kuusi. Kysyin miksi ja sain syyksi sen, että se varistaisi kaikki neulasensa kahdessa päivässä :D No ainakin Suomessa sukulaisteni kuuset saattavat olla vihreän vehreinä vielä helmikuun lopussakin ;DD 

Latvaan ei laiteta tähteä, vaan jokin muu koriste. 

Bethin tekemä joulukuusenkoriste. 

Jouluaatto muuten oli hyvin rauhallinen, eikä siihen kuulunut paljon perinteitä. Naapurin perhe tuli syömään illalla. Ruokailu aloitettiin n. klo. 21.30. Ruokailun jälkeen keskiyöllä joulupukki kävi nopeasti pihalla ja soitti kelloa, mutta ei tullut sisälle niinkuin Suomessa. Lahjat avattiin kaikki yhtäaikaa. Lopuksi pelattiin vielä Bingoa. 

Joulupäivänä menimme Donatellan ja hänen siskonsa kanssa Sloveniaan. Ajoimme ensin reilun tunnin ja saavuimme pienen pieneen kylään nimeltään Piran. Se oli suloinen kalastaja kylä täynnä pieniä ja ihania taloja. Aivan kuin olisimme matkanneet ajassa taakse päin. Siellä sijaitsi myös vanha, koristeellinen ja todella kaunis kirkko nimeltään san Giorgio eli pyhä Yrjö. 

Kävelimme meren rantaa n.5 kilometriä yhteen suuntaan.

Piran (Pirano)

Keskus aukea.

Tapaninpäivänä näin ensimmäistä kertaa elmässäni Suomessa niin kuuluisan Lumiukko piirretyn. Katsoimme sen yhdessä Valerian kanssa, koska täällä sattui se videona olemaan. Myöhemmin menimme vaihtari porukalla luistelemaan. Tällä kertaa luistinrata oli täynnä ihmisiä. Hauskinta oli kuitenkin katsoa, kuinka etelä-afrikkalainen, thaimaalainen, malesialainen ja uusi seelantilainen luistelevat. Monelle se oli ensimmäinen kerta luistimet jalassa.

AFS on ice :)

Lopuksi tuli niin kuuma, että oli pakko ottaa takki pois ja luistella pelkän t-paidan kanssa. 

27.12. sama AFS:n porukka suuntasi juna-asemalle ja Venetsian kauniiseen kaupunkiin. Otimme matkalta mukaan myös Kaisan :) 

Venetsian näkeminen oli kaikille muille Triesten vaihtareille ensimäinen kerta ja esimerkiksi Michael oli koko ajan kameransa kanssa kuvaamassa. Päivän saldoksi tuli yli 550 kuvaa. 

Nämä niin perinteiset pyykkinarut ovat todella arkinen näky melkein kaikissa italian kaupungeissa.

Minä ja Kaisa Grand kanaalin ainoan ylivievän sillan juurella.

Vaihtarit Venetsiassa :)

Piazza San Marco

Uutta vuotta vietimme myös (yllätys, yllätys) vaihtari porukallamme. Kokoonnuimme kaikki tänne minun kotiini. Meitä oli yhteensä 14 mukaanlukien host sisaruksukset ja Carlos. Söimme hyvin, sillä kaikki olivat tuoneet osansa ateriasta. Keskiyöllä menimme piazza l'Unitalle, jossa oli paljon ihmisiä, musiikkia ja ilotulituksia. Otimme mukaan kuohuviiniä ja poksautimme sen toivottaen onnea tulevalle vuodelle. 

Italiassa on paljon perinteitä uuteen vuoteen liittyen. Esimerkiksi linssien syöminen. Linssit ovat kolikon mallisia, joten niiden uskotaan tuovat rahaa ja rikkautta ensi vuodelle. Lisäksi vuoden viimeisenä päivä pitää käyttää punaisia alusvaateita, sillä ne tuovat onnea. No minullahan ei tietenkään sellaisia ollut, joten olen nyt sitten kai koko 2012 vuoden hyvinkin onneton. Vuoden ensimmäisenä päivänä tulee taas pukea jotakin täysin uutta. Donatella oli ostanut kaikille uudet sukat, jotta jokaisella olisi jotakin uutta päälle pantavaa. 

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE! FELICE ANNO NUOVO!