Tuliaiset hankittu

Sain tänään viimeinkin aloitettua lähtöni valmistelun. Tein listaa tavaroista joita tarvitsen mukaan. Lisäksi tein toisen listan jonne kirjasin mitä kaikkea mun pitää vielä ostaa ennen kun lähden. Menin kaunpunkiin ja sain jo melkein kaiken ostettuakin. Vielä täytyy miettiä, mitä kaikkea listasta voi ottaa pois, jotta painoraja ei ylittyis. Tarviikohan sitä esimerkiksi hiustenkuivaajaa vai onkohan siellä jo sellainen mitä mäkin voisin käyttää?  Enää pieni hankintoja jäljellä. Tärkeimmät hankinnat kaupungilta olivat tulevan perheeni tuliaiset.

Äidille ostin kaksi marimekon keittöpyyhettä ja patakintaan.
Valerialle (siskolle) ostin muumityynyliinan ja muumimukin.
Isälle vien pari levyllistä suomalaista musiikkia.

Lisäksi vien koko perheelle Rauma -kuvakirjan, jonka sain ilmaiseksi kaupungilta, salmiakkia, suklaata ja xylitol pastilleja. Jos saan valmiiksi kuvakirjan elämästäni Suomessa, niin vien toki senkin. Joudun varmaan pyytämään et se lähetetään mulle jälkikäteen Italiaan ku en ehdi saada sitä ennen lähtöäni.
Katsoin tänään dokumentin, joka kertoi Italiasta. Tai oikeastaan se kertoi enemmänkin joistakin perinteisistä, mutta harvinaisista italialaisista ammateista. Maisema kuvat Venetsiasta, Roomasta ja muualta Italiasta saivat haikailemaan jo lähtemistä.
Sain jokin aika sitten postikortin Valerialta. Kortissa oli kuva Triestestä mereltä päin. Takana oli kirjoitus ja kaikkien perheenjäsenten nimikirjoitus. Kortti oli ihana yllätys kaikkien chatti keskustelujen jälkeen. Kortti tai kirje on aina mukavampi saada :)

Tossa siis kortti edestä ja takaa :)

Sunnuntaina pidän pienimuotoiset läksiäiset lähisukulaisille ja kummeille. Ajatella, että mulla on enää 10 päivää lähtöön,  ja että tuleva viikonloppu tulee olemaan viimeiseni pitkään aikaan Suomessa. Käsittämätön ajatus.

Viimeinen lähtijä

Kävin tänään koulussa ja sain todeta, kuinka moni sieltä lähtee tänään kohti Yhdysvaltoja. Kaikki muutkin koulustamme lähtevät vaihtarit ovat jo pakanneet laukkunsa ja suunnanneet kohdemaahansa. Itse olen vasta lähettänyt maistraattiin muuttoilmoituksen ja tulostanut lappuja, jotka pitäisi vielä täyttää. Aikamoista lappujen täyttämistä koko vaihtoon lähteminen onkin ollut.
Tapasin tänään myös ensimmäistä kertaa koulumme kaksi italialaista vaihto-oppilasta. Toinen Palmasta ja toinen Sisiliasta kotoisin. Vaikuttivat erittäin mukavilta ja puhuivat molemmat hyvää englantia. Heidän kanssaan haluaisin jutella enemmänkin :) He osasivat kertoa minulle italialaisesta koulusta ja sen opettajista sekä käytännöistä. Heillä on kova halu oppia suomen kieli ja hyvältä kuulostaa jo näin viiden päivän jälkeen.
Olen miettinyt kouluni valintaa. Uskon koulun vaihdon olevan jo aika myöhäistä ja ehkä ihan turhaakin, mutta "liceo artistico" kuulostaisi aivan täydelliseltä koululta minulle. Nyt minut on sijoitettu "liceo scientificoon", jonka aineet ei ehkä oo niitä mun lemppareita. Toisaalta se on mulle melko sama mihin kouluun meen. Ne ihmiset siellä on kuitenkin tärkeimpiä.

Voinko pakata meidän koiran mukaan?

World Scout Jamboree!

Pakko sitä kai on kirjoittaa hieman Jamboree leiristä, jossa olin noin puolitoista viikkoa sitten. Mitään tekemistä sillä ei ollut mun vaihtoon lähdön kanssa, mutta kokemus oli hieno ja kansainvälinen. 

Jamboree on partioleiri, joka järjestetään neljän vuoden välein milloin missäkin maassa. Viimeksi se järjestettiin Englannissa ja tänä vuonna Ruotsissa. Neljän vuoden kuluttua paikkana onkin Japani. Leiri kesti 12 päivää + matkustuspäivät, joita meillä suomalaisilla oli kaksi. Vaikka uuvuttavat bussimatkat tuntuivat hieman puuduttavilta en voinut valittaa, sillä 9 partiolaista oli matkustanut leirille pyörällä Ugandasta asti! Ihan käsittämämtöntä! Nostan kyllä hattuani heille.

Ensin meillä oli päivä Tukholmassa, jossa saimme kuluttaa aikamme miten halusimme. Shoppailimme, istuimme kahvilassa ja kävimme katsomassa jopa elokuvan :D Englanninkielisen tosin, sillä mun ruotsin kielen taito ei ole vielä ihan niin hyvä, et oisin voinut katsoa leffan ilman tekstitystä. 

Tukholma :)

Leiri koostui n. 39 000 leiriläisestä, jotka olivat saapuneet 166 eri maasta. Suomesta meitä oli  reilu 1 400. Leiri alueelta löytyi internet kahviloita, kahviloita, kauppoja, kioskeja, surffausta, kalliokiipeilyä, trampoliineja, food houseja ja kaikkea muuta mahdollista. Eli ei ihan mikään perus kesäleiri. 

Ohjelmassa oli aktiviteettejä päivisin ja iltasin saattoi silloin tällöin olla suuri tapahtuma areenalla. Niihin kuului live musiikkia, stunt temppuja ja muuta ohjelmaa. 

Tässä sateinen areena.

Hienonta leirissä ei ollut aktiviteetit tai areena showt vaan ihan yleinen kanssakäyminen eri kulttuurin edustajien kanssa. Tunnelma oli rento. Ventovieraat moikkailivat toisilleen tai tulivat jopa halaamaan. Yleistä oli että mukana oli kyltti, jossa luki: "Free hugs". Kauppojen ja kioskien jonoissa alettiin turista niitä näitä. Uusia tuttavuuksia sai joka päivä. Hienointa oli tutustua kahteen italialaiseen tyttöön, jotka olivat Venetsian tienoilta kotoisin. Juttelimme paljon ja kävimme syömässä heidän leirissään. Kokeilin sopertaa jotakin italiaksi, mutta useimmiten kyllä jouduin turvautumaan pelkkään englannin kieleen. Tytöistä tuli kuitenkin jopa ihan hyviä ystäviä ja olen toisen kanssa pitänyt paljon yhteyttä facebookin kautta. Luultavasti tapaamme toisemme kun olen Italiassa. Ei Triestestä niin pitkä matka Venetsiaan ole :) 

Anna e Paola <3

Päättäijäiset olivat hienot! Meille esiintyi paljon kuuluisia artisteja. Mm. Europe soitti Final countdowninsa. Lisäksi Ruotsin kuningas piti meille pitkän puheen, josta tosin en muista puoliakaan :D Lopun ilotulitus vasta upea olikin. Se kesti kahden biisin ajan ja oli erittäin näyttävä. 

Leirin jälkeen meillä oli 3 brittiläistä tyttöä HomeHospitalityssä n.5 päivää. Veimme heidät kesämökillemme ja näytimme kaupunkia. Heihinkin oli kiva tutustua. Sain samalla harjoitella kunolla englannin kielen taitojani. Koko leiri olikin varsinainen kielikylpy. Hyvät muistot jäivät! 

   

Lähtö lähenee

Sain jokin aika sitten postissa tarkat tiedot lennostani ja tapaamispaikastani Helsinki-Vantaan lentokentällä. Silloin se realisoitui. Olen tosiaankin lähdössä eikä mitään muttia. Samassa paketissa tuli myös kolme kappaletta osoitelappuja, jotka tulee kiinnittää matkatavaroihin. En ole edes miettiny mitä pakkaisin. En ole tehnyt mikään moista listaa, en ole ostanut isäntäpeheeni tuliaisia tai tehnyt vielä oikeastaan mitään. Pitäisi ottaa vielä kuviakin koulusta, perheestä, talosta, kavereista ja elämästäni yleensäkin. Myös Suomi -esitelmän tekoa on kehotettu, mutta enhän minä mitään aikaiseksi ole saanut :D
Kävin katsomassa Italian AFS:n tekemää esitystä Italian koulujärjestelmästä ja olen nyt hitusen viisaampi. Sen jo tiesinkin, että koulua on 6 päivää viikkossa, mutta monet muut seikat olivat uusia. Luokka on koko vuoden samanlainen. Oppilaat eivät vaihdu eikä edes opetusluokka, sillä opettajat kiertävät. Sama systeemi kuin ala-asteella täällä Suomessa. Hassua. Siihenkin tosin tottuu varmasti pian. Sillä systeemillä luokkahengen muodostuminen on mahdollista, toisin kuin meidän luokattomassa lukiossamme.
Tämä on aikaa jolloin katson muiden ystävieni lähtöä. Kuka lähtee Yhdysvaltoihin ja kuka Meksikoon tai Ranskaan. Taas on aika jättää hyvästejä. Niihin saan luvan tottua, sillä vaihto vuosi on paljolti myös hyvästien aikaa. Muut "kohtalotoverini" järjestävät läksiäisiään kaikessa kiireessa. Tuntuu, että olen viimein,  joka täältä lähtee.
Vaikka lähtööni on enää n. kolme viikkoa, minulle ei ole tullut lähdön tunnetta. Uskon että tajuan sen vasta lentokoneessa ja silloinkaan en osaa ajatella 10 kuukautta eteenpäin. Milloin minun on muka tarvinnut osata ajatella niin pitkälle eteenpäin elämässäni?