Paljoa ei enää ole aikaa Suomessa. Oikeastaan vain seuraava yö ja sen jälkeen todella aikaisin aamulla lentokentälle ja kohti Roomaa. Mihin katosivat nämä kaikki päivät? Huomenna olen jo Italiassa.
Pakkaaminen meni nopeasti, mutta sekavasti, joten uskon unohtaneeni vaikka mitä kotiin. Suurempi laukkuni ei edes ollut ylipainoinen, vaikka todellakin luulin niin.
Kävin aikaisemmin tänään vielä hyvästelemässä viimeisen kerran isovanhempani ja tätini sekä serkkuni. Lisäksi veimme koiramme mummini ja ukkini luo hoitoon, joten sillekin oli sanotava heipat.
Lähteminen on ollut minulle erittäin vaikeaa. Ystävien hyvästely ja ajatus 10 kuukaudesta ilman perhettä ja kotia Suomessa ovat tuntuneet hirvittäviltä. Ainakin toistaiseksi aika tuntuu mahdottoman pitkältä, vaikka kaikki hokevat minulle, että se menee nopeasti.
En ole pystynyt jännityksen takia syömään pariin päivään ja sen vuoksi olen koko ajan hirveän väsynyt. Tällä hetkellä olemme vanhempieni kanssa Helsingissä ja sää on sateinen. Siltikään aurinkoinen ja lämmin Rooma ei lohduta haikeaa tunnetta.
Lähtö ja alku saattaa olla hankala, mutta uskon kaiken muuttuvan paremmaksi, kun pääsen perille.
Nyt en jaksa kirjoittaa enempää. Lisää sitten Italiassa.
Pidä Jenny hauskaa Italiassa !! Nauti, Suomi ei lähde minnekkään sillä välin (:
VastaaPoistaJenny! Hyvin se menee, tsemppiä.
VastaaPoista