Viisi päivää Triestessä ovat kuluneet hyvin leppoisasti. Jotkin perheen rutiinit ovat tulleet jo tutuiksi ja ainakin osaan jo kulkea talossa.
Aamulla herään tavallisesti kello 7 siihen kun läheisen kirkon kellot alkavat soida. Se on loppujen lopuksi aika mukava herätys arkisin, mutta viikonloppuisin se ei enää välttämättä ole enää niin hieno tapa herätä. Aamupala on sellainen kuin odotinkin. Saan vapaasti valita otanko kahvia vai kaakaota. Niiden kanssa syödään keksi tai cornetto ja siinä oikeastaan onkin koko aamupala :D
Koulu alkaa samaan aikaan kuin Suomessakin eli 8.10. Matkani koululle kestää ehkä 4 minuuttia, joten hirveän aikaisin mun ei tarvitse lähteä kävelemään. Koulussa ei ole tarjolla lounasta, mutta pienestä "bar":ista voi ostaa pientä suolaista, kuten lämpimiä leipiä, pizza viipaleen tai pienen purkin sipsejä. Itse en ole sieltä mitään vielä ostanut. Nälkä on pysynyt yllättävän hyvin poissa lounaaseen asti, joka siis syödään vasta koulun jälkeen kotona.
Koulupäivät loppuvat viimeistään klo.13.10, jonka jälkeen oppilaat menevät kotiin syömään äidin laittaman lounaan. Se on kevyt, mutta kuitenkin riittävä annos esim. riisi-tonnikala-salaattia, kalapihvi tai keittoa. Jos tarjolla on salaattia, niin siihen laitetaan öljyä ja suolaa. Ajattelin esin, että suola tavallisessa salaatissa olisi outoa, mutta rakastan sitä :D Aion ehdottomasti kokeilla sitä Suomessakin.
Vaikka koulupäivät eivät ole pitkiä ne ovat uuvuttavia. Lounaan jälkeen onkin loistava aika ottaa päikkärit tai muuten vain levätä. Valeria opiskelee muiden italialaisten nuorten tavoin paljon. Itse sen sijaan en voi tehdä läksyjä ilman oppikirjoja tai kielitaitoa, joten kulutan aikaa lukien kirjaa, kertaamalla italiaa tai vain istumalla tietokoneella.
Isä lähtee töihin n. klo.9 aamulla ja tulee kotiin vasta seitsemän tai kahdeksan aikaan. En käsitä miten hän jaksaa niin pitkiä työpäiviä. Kun kaikki ovat kotona syödään päivällinen n. klo 20.30-21.00 alkaen. Ennakkoluulojeni vastaisesti tavallisen arkisen päivällisen syömiseen ei käytetä sen enempää aikaa kuin Suomessakaan. Ainoastaan jos kylässä on vieraita tai kyseessä on muuten erikoinen ilta, pöytään kannetaan antipastot, primit, secondot ja jälkiruoat etc.
Pöydän ääressä jutellaan päivän tapahtumista ja huomisen suunnitelmista. Mun host vanhemmat ovat ottaneet käyttöön tavan, että kaikki sanotaan ensin italiaksi, ja jos mä en ymmärrä, niin sitten se käännetään mulle englanniksi. Se on mun mielestä oikein hyvä tapa. Joskus host isä saattaa tehdä jopa niin, ettei anna mulle esim. leipää ennen kuin oon sanonut, mikä se on italiaksi :D Myös Valeria yrittää kovasti auttaa mua kielen oppimisen kanssa. Hän on tehnyt lappuja ja sijoittanut niitä kaikkialle asuntoon. Lapuissa lukee mikä mikäkin asia on nimeltään. Ovessa on lappu, jossa lukee: PORTA, keittiön ovenpielessä on lappu, jossa lukee: CUCINA ja vessan peilissä lappu: SPECCHIO jne. Koko perhe tukee mua kielen oppimisessa ja aivan kaikessa muussakin. Voin olla ihan rennosti perheen parissa ja vitsailla muiden mukana.
Eilen illallisella pääsin kertomaan miten suomeksi sanotaan "look at the sea" eli katso merta. Lausuttuna nuo molemmat kuullostavat italialta eivätkä todellakaan ole kauniita sanoja ;D Sain aikaiseksi hyvät naurut.
Näkymä Valerin ja mun huoneen ikkunasta. Otan kyllä lisää kuvia kaupungista kunhan kerkiän.
Kattaus päivällistä varten
Vaikka täällä ei syödä niin paljon kuin aluksi oletin, pelkään silti lihovani. Lähes jokainen vaihto-oppilas lihoo vuotensa aikana ruoan määrästä ja laadusta riippumatta. Lisäksi liikunnastakaan ei ole apua, sillä kyseessä on psyykkinen juttu. Valeria kertoi lihonneensa vaihtovuotensa aikana 14 kiloa, vaikka harrasti Salsan tanssimista ahkerasti koko vuoden ajan. Saa nähdä kuinka monta kiloa mulle loppujen lopuksi kertyy. Varsinkin kun pääsen käsiksi ihanaan gelatoon eli jäätelöön ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti