100 päivää

(Laskujeni mukaan lauantaina tuli täyteen 100 päivää täällä Italiassa. )

Ylättävästi on ehtinyt tapahtua viikossa, vaikkakin alkuviikosta laiskotti ja PALJON. Ei oikein huvittanut tehdä yhtikäs mitään. 

Keskiviikkona sen sijaan oli Alession 60-vuotis syntymäpäivä. Harvinaisen pienimuotoisesti sitä juhlittiin. Naapurin perhe ja muutama perheen tuttava tulivat illalla ja söimme sekä keskustelimme. Lahjatkaan eivät olleet suuria ja kalliita. Villapaita, sateenvarjo, kirja ja pullo Baileysia. Itse olin ostanut Suomesta Kalevalan kravattineulan. Ainakin Donatella kehui sitä. Hassua oli, että juhlat järjestettiin tosiaan keskiviikko iltana, kun kerran seuraavana aamuna piti nousta aikaisin kouluun. 

Valeria ja minä teimme kakun :)

Host vanhemmat

Lauantai aamupäivällä olin luokkaisteni kanssa luistelemassa pienen pienellä tekojäällä, joka oli tehty aivan Triesten keskustaan. Luistimet olivat tylsät, jopa rusteiset ja ne kiinnitettiin samalla tavalla kuin laskettelumonot :D Ne olivat muoviset ja erittäin "kauniit sekä mukavat" ;D Porukan muut jäsenet olivat luistelleet n. kaksi kertaa elämäsnsä aikana, joten taisin olla paras luistelija. Kivaa oli ja ilma, vaikka ilma oli niin lämmin, että kuuma tuli ilma takkiakin :S 

Se oli tämän kauden ensimmäinen luistelu kerta, joten seuraavana päivänä kyllä tunti liikkuneensa paljon :D Tällä viikolla on tarkoitus mennä uudestaan ainakin Boomin kanssa. 

Luistimet ;DD

...kuvissa luokkalaisia

Myöhemmin lauantaina edessä oli partion joulujuhla, jossa meidän vartion piti esittää näytelmä. Mulla ja Boomillakin oli pari vuorosanaa. Tietenkin italiaksi. Ihan hyvin meni. Tosin näytelmän jälkeen mulla oli tulipalokiire orkesterin harkkoihin, koska meillä oli kahdeksalta konsertti. 

 

Sunnuntaina edessä olikin orkesterin joulujuhla lounas. Tarjolla oli aina antipastoista jälkiruokaan ja kahvii asti. Lisäksi söimme myös kakkua, koska yhdellä huilistilla oli syntymäpäivä ja kaikki tämä oli ilmaista :) Lounaalla katsottiin myös videota konsertti matkoilta ja pidettiin arvonta. Hauskaa oli. Kaikki orkesterissa pitävät toisistaan niin hyvää huolta ja ovat kuin iso perhe. 

Nyt kun olen näissä kaiken maailman juhlissa ja kokouksissa käynyt, niin olen huomannut, ettei italialaisia saa hiljaiseksi. Jos opettaja käskee koulussa luokan hiljenemään, tulos on huono, mutta myös silloin, kun firman työntekijöiden illallisella joku haluaa pitää puheen. Jos juhlassa halutaan palkita joku muut vain meluavat monista, monista ja monista huomautuksista huolimatta. Niin aikuiset kuin lapsetkin ovat tälläisiä. 

Joulujuhlista ja konserteista huolimatta olo ei ole tippakaan jouluinen. Lämpötila on koko ajan yli 6 asteen ja lumesta ei ole tietoakaan. Perhe ei ole koristellut kotia (ei joulukuusta eikä mittään muutakaan), joululaulut eivät soi, joululeipomuksia ja ruokia ei ole valmistettu, joulusta ei edes pahemmin puhuta... Tuntuu kuin tänä vuonna joulua ei edes olisi olemassa. 

Tällä viikolla on edessä jännät ajat, sillä AFS:n vapaaehtoinen tulee kertomaan perheelleni, että aion vaihtaa isäntäperhettä. Itse ainakin pelkään perheen reaktiota asiaan :S