Taivaallinen tiskiharja

Viimeinkin! Vihdoin saatiin kotonakin netti taas kuntoon. Toivottavasti jatkossakin voin päivitellä blogia kotoa käsin, vaikka kirjastoonkaan ei pitkä matka ole.
Viime viikko on kulunut jokseenkin tylsästi. Arki rullaa samalla tavalla. Tosin olen huomannut, että nyt uskallan tehdä ennemmän omatoimisesti esimerkiksi keittiötöitä. Pöydän kattaminen ja tiskaaminen ovat  automaattisempia. Kahviakin osaan jo keittää ilman Valerian valvontaa.
Donatella kävi Ikeassa viime viikonloppuna ja osti mm. uuden tiskiharjan. Olinkin tiskaamassa lounaan jälkeisiä astioita tuolla kapistuksella, kun Valeria tuli viereeni ja kysyi hämmästyneenä, mistä olin tuon harjan löytänyt. Sanoin sen lojuneen tiskipöydällä ja luonnollisesti aloin tiskata sillä. Valeria katsoi sitä pitkään ja sanoi ettei ollut koskaan nähnytkään moista! Täällä kaikki tiskit on aina hoidettu sellaisen pesusienen avulla. En meinannut millään uskoa, että meille suomalaisille niin arkinen ja tavallinen asia kuin tiskiharja voisi aiheuttaa suurta hämmästystä ja uutuudenviehätystä täällä Italiassa :D Valerian testattua tuota Ikean ihmettä, hän myönsi sen olevan varsin hyvä ja käytännöllinen. Donatellakin oli innoissaan mahtavasta löydöstään.
Perhe omistaa tiskikoneen, mutta sitä käytetään yllättävän vähän. Enimmäkseen he haluavat, että kaikki astiat tiskattaisiin käsin. Jotkin italialaiset tavat tuntuvat vielä kummallisilta. Keitiössä ei pidetty kylmänä ilmana patteria päällä, mutta sen sijaan uunia. Kun saavuin keittiöön ja näin uuninluukun auki, olin jo laittamassa sitä kiinni, koska luulin jonkun unohtaneen sen auki. Sain kuitenkin hätäisen "no, no":n, koska uuni oli huoneen lämmitystä varten apposen auki :D

Sain paketin Suomesta ja se sisälsi mm. koulukuvani, jotka otettiin vähän ennen lähtöäni. Oli jännää ripustaa ryhmämme yhteiskuva seinälle ja ajatella, että ensi vuonna en kuitenkaan kuulu samaan porukkaan. Sain lisäksi opiskeliakorttini, joka on hyödyllinen myös täällä. Ainakin teattereihin ja museoihin mentäessä alennusta pitäisi karttua. Ryhmäkuvan  lisäksi olen laitannut sänkyni viereen seinälle kaikki saamani postikortit. Kiitos niistä! Niitä on aivan ihana saada, lukea ja katsella ennen nukahtamista.

Eilen AFS oli järjestänyt Triestessä pienen esitellyn vaihtoon haluaville nuorille ja heidän vanhemmilleen.  Boomin ja minun piti esitellä siellä itsemme italiaksi, koska eihän täällä kukaan edelleenkään osaa englantia. Olen tämän kuuden viikon aikana oppinut ymmärtämään italiaa aina vain paremmin ja paremmin. Itseasiassa ymmärrän jo aika paljonkin, mutta puhe ei vain millään meinaa tulla. Ehkä kyse on pelosta tai ihan vain siitä, ettei taitoa siihen vielä löydy.
Illalla lähdin jälleen viettämään iltaa luokkani kanssa ja hauskaa olikin. On vain niin outoa kun täällä voi marssia baariin ilman että kenelläkään on aikomustakaan kysyä papereita. Tosin vaikka niitä olisikin kysytty niin ikä olisi riittänyt vallan mainiosti, koska ikäraja kerran on se 16.

Nyt mulla ei oikein ole lisätä uusia kuviakaan, koska en ole niitä ottanu ja koska mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut. Tiistaiksi oppilaat ovat suunnitelleet koulun valtausta, mutta Valeria hieman epäilee sen onnistumista. Itse toivon sen toteuvan, jotta sainsin pari päivää vapaata ;D Täällä lakkoillaan ja osoitetaan mieltä ihan ilman kunnolista syytä. Tai ainakin ne syyt on mulle ihan hämärän peitossa.